Suomessa on tuhansia ja taas tuhansia laulaja-lauluntekijöitä, jotka haaveilevat jonain päivänä tekevänsä harrastuksestaan itselleen ammatin. Kykyjenetsintäohjelmat ja oppilaitokset ovat yksi väylä, mutta mitä muita reittejä on tulla musiikin ammattilaiseksi?
Sini Hynynen on laulaja-lauluntekijä Sianna Hoo nimisessä popduossa, jonka ensimmäinen sinkku, Down ihan mihin vaan julkaistiin viime keväänä. Sianna Hoo tekee urbaania, tämän päivän poppia.
”Mä näkisin, että meidän kokoonpanon tunnusmerkki on väkevät stoorit ajankohtaisella tuotannolla. Joskus herkkää. Joskus kepeetä. Joskus tulista”, hän kuvailee.
Hynynen ja duon toinen osapuoli, Joni Rahkola, aloittavat yhteisen musiikin teon jo vuonna 2012 englannin kielisen Dylan-nimisen projektin parissa. Ennen Dylania Hynyselle ei ollut lainkaan selvää, että haluaa tehdä musiikkia ammattimaisesti.
Hän ei pitänyt itseään erityisen taitavana laulajana, joten itsekriittisyys esti tavoittelemasta täysillä unelmiaan ammattimuusikkoudesta ja niinpä hän opiskeli sen sijaan itselleen valtiotieteen maisterin tutkinnon. Musiikintekijä Hynysestä kuitenkin muutaman mutkan kautta tuli.
Dylan oli alun perin Sini Hynyselle vain innostava kokeilu. ”Tavoitteeni oli päästä kirjoittamaan lauluja ja ehkä joskus esittää niitä jossain kuppilassa.”
Asiat kuitenkin eskaloituivat, kun eri tahot alkoivat osoittaa kiinnostusta artistia kohtaan. Dylan ei ollut julkaissut vielä yhtään kappaletta, mutta silti yhtye keikkaili ympäri Suomea ja lämmitteli lauteita Suomen ykkösrivin artisteille, kuten Olavi Uusivirralle ja Scandinavian Music Groupille.
Hynynen alkoi vähitellen itsekin uskoa, että jutussa saattoi olla ideaa. ”Jäin vähän niin kuin koukkuun keikkailuun. Mikään ei tunnu yhtä siistiltä kuin se yhteys, mikä syntyy yleisöön, kun esittää omia kappaleitaan.” Siinä missä englanti oli alun perin tuntunut Hynysestä luonnolliselta kirjoituskieleltä, erään tutun tuottaja-lauluntekijän Väinö Walleniuksen, kannustamana hän alkoi kokeilemaan suomenkielellä kirjoittamista.
”Englanti on minulle melkein kuin toinen äidinkieli, kun asuin lapsena Yhdysvalloissa ja suhtaudun intohimoisesti jenkkisouliin ja hip hopiin. Suomenkielestä löysin kuitenkin tunnekieleni ja tämän myötä rakastuin sanoittamiseen.”
Syyskuussa 2015 Rahkola soitti Hynyselle ja kutsui tämän viettämään iltaa hänen, Walleniuksen ja toisen nuoren lahjakkaan tuottajan Jouni Aslak Raatikaisen luo studiolle. Illanistujaisissa fiilisteltiin Hynysen ja Rahkolan uusia kappaleita. ”Sellaisia raakileitahan ne olivat. Käsinauhurilla tallennettuja akkaridemoja, joissa laulu oli ihan sinne päin.”
”Tuottajat kuitenkin näkivät potentiaalin ja vuoden päästä nelikko oli työstänyt EP:llisen kappaleita.
”Levy-yhtiöiden lähestyminen on kuumottavaa. Meihin oli kohdistunut mielenkiintoa jo aiemmin parin toimijan suunnalta, mutta niin monen asian täytyy loksahtaa kohdalleen ennen kuin kiinnostus kehittyy yhteistyöksi.”
Vuonna 2016 syksyllä duoa onnisti, kun Suomen Musiikin Kari Hynninen soitti Hynyselle ja kertoi diggaavansa duon soundista. Kahta viikkoa myöhemmin Hynynen ja Rahkola poseerasivat sopimus kädessä levy-yhtiön somekuvissa. Sopimuksen myötä Hynysestä oli virallisesti tullut musiikin ammattilainen.
”Moni pitää levytyssopimusta jonkinlaisena maalina. Sitä ei kuitenkaan pidä ajatella päämääränä, vaan alkuna”, Sini Hynynen tuumaa. Viimeiseen vuoteen on mahtunut valtavasti työtä ja kehitystä. Hynynen on kirjoittanut enemmän kappaleita kuin koskaan aikaisemmin, on hiottu laulutekniikkaa, haettu soundeja studiolla, päivitetty somekanavia ja kasattu livesettiä.
”Tottakai kaiken ytimessä on timanttiset biisit, mutta lisäksi pitää miettiä artistibrändiä ja kohderyhmiä. Miten Sianna Hoosta viestitään? Miltä se näyttää? Ketä puhutellaan ja missä kanavissa nämä kuulijat tavoitetaan?”
Tällaisten kysymysten parissa Hynynen painii päivittäin silloin, kun ei ole lyriikan tai melodioiden kimpussa. Vuoden puurtamisen jälkeen Hynyselle on alkanut kirkastua, mistä Sianna Hoossa on kyse ja uusia julkaisuja on luvassa syksyllä 2017.
Kaiken sivussa Sini Hynynen on alkanut kirjoittaa kappaleita myös muille artisteille. Tämäkään urakehitys ei ollut Hynyselle itsestäänselvyys. ”Aiemmin pidin biisintekemistä niin vaivalloisena, että ajattelin, etten ikinä voisi ’tuhlata’ luovuuteni hedelmiä muille artisteille.”
Nykyään kirjoittamisesta on tullut Hynyselle mieluisa rutiini ja kappaleita syntyy yli omien tarpeiden. Biisinkirjoitussessioissa hän toimii pääasiassa sanoittajan roolissa.
”Tajusin, että kaikki tarinat eivät sovi Sianna Hoon suuhun. Muille artisteille kirjoittaessani saan tarkastella maailmaa erilaisista näkökulmista. Saatan viikon aikana kirjoittaa kappaleen nuoren räppärikundin vinkkelistä ja seuraavassa hetkessä samastun keski-ikäisen iskelmälaulajan kokemusmaailmaan.”
Hynysen sanoittajaura otti tuulta purjeisiinsa viime talvena, kun hän haki ja pääsi ensin Veikkauksen ja Apulannan järjestämälle biisileirille ja keväällä Teoston ja Future Hitmakers Top 20 -kurssille. Leirillä ja kurssilla kirjoitettiin kappaleita tiimeissä muiden nuorten tekijöiden kanssa ja paikalla kävi vierailevia mentoreita tuottaja Henri Lanzista Jurekiin.
Hynynen kertyi kokemusta co-write-sessioista ja hän alkoi tutustua alan toimijoihin. ”Musapiirit ovat Suomessa loppujen lopuksi tosi pienet. Verkostoitumismahdollisuuksiin pitää tarttua, koska tarjokkaita alalle on paljon enemmän kuin työmahdollisuuksia.”
Vauhti ei ota hiipuakseen tänäkään syksynä. Jotta muille artisteille kirjoitettuja kappaleita saataisiin eteenpäin, on Hynynen ollut aktiivisesti yhteydessä musiikkikustantamoihin ja yhteistyökuvioita on vireillä. Musiikkikustantamot ovat tärkeässä portinvartijaroolissa biisintekijöiden ja artistien välillä.
Kustannussopimusvirityksistä Hynynen ei kuitenkaan uskalla kertoa enempää ennen kuin on mustetta paperilla: ”Mä oon tehnyt tätä hommaa pitkään, mutta olen ihan alussa. Näkisin, että musiikin ammattilaisen urakehityskäyrä on ensin pitkään aika tasaisen lattea, mutta jossain kohtaa, kun taitoa on kertynyt ja jalka on saatu verkosto-oven väliin, tulee se taitos, josta alkaa rivakka nousu.”
Hynynen elää nyt siinä taitoskohdassa ja odottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
© Teksti: Juha Säijälä / Kulttuurivihkot / Kuva: Mikko Ekqvist