Hanhikiven barrikadeilta kansanedustajaksi



Kansanedustaja Hanna Halmeenpää.

Pro Hanhikivi -liikkeessä toimiva vihreiden kansanedustaja ja puolueen varapuheenjohtaja Hanna Halmeenpää käy kamppailua Fennovoiman ydinvoimahanketta vastaan ja kohtaa ennakkoluuloja vihreyttä kohtaan vielä tänäkin päivänä.

Kalajoelta kotoisin oleva 40-vuotias Hanna Halmeenpää on siviiliammatiltaan peruskoulun biologian ja maantiedon opettaja. Luonnontieteistä Halmeenpää kiinnostui erityisesti jo lukiossa. ”Aloitin opinnot Oulun yliopiston geotieteiden laitoksella heti lukion jälkeen ja hakeuduin seuraavana vuonna maantieteen ja biologian opintojen pariin. Opintojen loppuvaiheessa suoritin myös opettajan pedagogiset opinnot.”’

Varsinaisen työuran Halmeenpää aloitti tutkijana ja viranomaistöissä vesistötutkimuksiin liittyen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa, josta hän siirtyi muutaman vuoden päästä biologian ja maantiedon opettajan tehtäviin.

Pro Hanhikivi on yhä aktiivinen

Fennovoima ilmoitti Pyhäjoen Hanhikiven niemen yhdeksi vaihtoehtoiseksi ydinvoimalahankkeensa sijoituspaikaksi juhannuksen alla 2007, jolloin Hanna Halmeenpää itsekin luki asiasta paikallislehdestä.

Monimutkaisten poliittisten vaiheiden ja myös vakavien taloudellisten hankaluuksien jälkeen hanke on edennyt siten, että huolimatta alkuperäisen osakasjoukon hupenemisesta saksalaisen energiayhtiö EON:n tilalle hankkeen veturiksi ryhtyi venäläinen Rosatom.

”Näen hankkeen Suomen kestävän energiatulevaisuuden kannalta isona virheenä, ja myös suurena taloudellisena riskinä Fennovoiman osakkaille, joista moni on pienehkö kunnallinen energiayhtiö. Hankkeen etenemisen suhteen on edelleen useita merkittäviä epävarmuustekijöitä, kuten hankkeen rahoitus, tekninen toteutettavuus ja avoinna oleva ydinjäteratkaisu, joiden vuoksi rakentamislupaharkinta tulee kestämään vielä pitkään”, Halmeenpää taustoittaa. ”Rosatomin mukana olo on tehnyt hankkeesta paitsi energiapoliittisesti, myös ulko- ja turvallisuuspoliittisesti erittäin kimurantin kysymyksen.”

”Tämän vuoksi on suurta tuhlausta peruuttamattomasti tuhota Hanhikiven niemi luontokohteineen ja arvokkaine kalliorantoineen, Halmeenpää miettii. ”Työ- ja elinkeinoministeriön puheet siitä, että tässä vaiheessa tehtävien valmistelevien rakennustöiden, kuten miljoonan kuution maansiirtotyöt, laivaväylien räjäytykset, rantakallioiden ja vapaa-ajan asuntojen tuhoamisen jäljet olisi kielteisen lupapäätöksen tapauksessa palautettavissa, ovat täysin käsittämättömiä.”

Nuori Halmeenpää liittyi Pro Hanhikivi -yhdistykseen pian sen perustamisen jälkeen alkuvuonna 2008 ja toimi aktiivisena rivijäsenenä, kunnes hänestä tuli yhdistyksen varapuheenjohtaja vuonna 2009. ”Yhdistys on tehnyt pitkäjänteistä työtä Fennovoiman hankkeen kriittisen tarkastelun näkökulmasta, järjestänyt informaatio- ja keskustelutilaisuuksia, osallistunut hankkeen kaikkiin virallisiin prosesseihin ja kuulemismenettelyihin, pyrkinyt vaikuttamaan poliittisiin päätöksentekijöihin ja yhtiön osakkeisiin.”


Ennakkoluuloja ja streotypioita

Kalajoen muutamat harvat vihreät toimijat pyysivät häntä ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa 2008 ja empimisen jälkeen hän suostui viime tipassa – olettaen, että ei tule valituksi.

”Toisin kävi, omaksi ja kaikkien muidenkin kalajokisten yllätykseksi menin reilusti läpi. Vastaanotto oli kahtiajakoista. Osa kuntalaisista ja valtuutetuista kannusti ja yhteistyö sujui alusta saakka hyvin, ison osan taholta kohtasin melkoisia ennakkoluuloja ja varsin negatiivistakin asennetta. Asetelmat ovat muuttuneet alkuvuosista huomattavasti.”

”2015 vaaleihin lähtemistä harkitsin erittäin pitkään ja perusteellisesti, ei ollut itsestään selvää, että lähdin mukaan. Puolueen ja monen muun tahon sinnikkäiden pyyntöjen jälkeen astuin lopulta ehdokkaaksi ja tulin valituksi.” Halmeenpää oli varautunut kansanedustajaksi nousemiseen, vaikka ei pitänyt valintaansa mitenkään varmana. ”Tietysti se oli voimakas onnistumisen kokemus.”


Hanna Halmeenpää kokee päässeensä hyvin nopeasti sisälle kansanedustajan työhön ja omaksunut uuden työn tehtävät sujuvasti. ”Vuosi on kulunut nopeasti, työ on nopeatempoista ja vaihtelevaa. Olen oppinut keskittymään olennaiseen ja priorisoimaan asioita paljon, sillä kaikkeen ei millään voi ehtiä perehtyä, vaikka haluaisikin”, hän summaa ensimmäistä vuottaan kansanedustajana.

Sen Hanna Halmeenpää myöntää, että päätösten lopputuloksiin oppositiossa on vaikeampaa vaikuttaa, mutta sitäkin tapahtuu. ”Koen soveltuvan varsin hyvin kansanedustajan työhön, peruskoulun opettajan kokemuksestani on paljon apua. Molemmat ovat suurelta osin puheammatteja, joissa on maailman kriittisen yleisö ja joissa pitää onnistua joka päivä, taustatyöt on siis hoidettava huolella. Kritiikkiä pitää sietää ja sosiaaliset taidot olla hallussa. Näillä pääsee jo pitkälle”, Halmeenpää painottaa.

Vihreät ovat nyt kannatuksessa suosionsa huipulla. Mistä ensimmäisen kauden kansanedustaja tuumii tämän johtuvan? ”Ehkäpä maailman meno meillä ja muualla alkaa olla sellaista, että ihmiset miettivät, mikä on kaiken päämäärä, mitä jää jäljelle omille lapsille ja heidän jälkeläisilleen.”

Halmeenpään mukaan aika on otollinen kestävien arvojen kannatukselle, pitkäjänteisille tavoitteille paremman elämän ja elinolosuhteiden luomiseksi meille kaikille. ”Tietysti hallituksen kova leikkauspolitiikka heijastuu siihen, että kansalaiset etsivät myös kohtuullisempia ratkaisuja, joita vihreät omassa politiikassa ovat tarjonneet.”

Kansalaisjärjestöt elinkeinoelämän jaloissa



Miten erilaisilta asiat sitten näyttävät kansanedustajan kuin kansalaisaktivistin silmin, ja miten tätä suhdetta voitaisiin vahvistaa? ”Kansanedustaja on tietysti eri asemassa kuin kansalaisjärjestön edustaja. Asioiden valmistelua voi seurata tarkemmin ja on mahdollisuus pyrkiä vaikuttamaan asioihin työkseen. Kansalaisjärjestötaustaisena päättäjänä ymmärrän monien kansalaisjärjestöjen näkökulmia ja suurin piirtein tiedän, mitkä resurssit heillä on käytettävissään ja mitä haasteita kansalaisilla on tuodakseen asiansa esille. Siksi suhtaudun kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen yhteydenottoihin kunnioituksella”, Hanna Halmeenpää painottaa.

”Elinkeinoelämän mahdollisuudet lobata haluamiaan asioita ovat tietysti eri mittaluokkaa kuin kansalaisjärjestöillä.” Tämä näkyy hänen mukaansa eduskuntatyössä eikä varmaankaan voi olla vaikuttamatta myöskään päätöksentekoon. Kansanedustaja ei tiedä yksinkertaista ratkaisua, jolla kansalaisten toiminta tulisi vaikuttavammaksi. ”Oikeastaan se vaatisi järjestöjen taloudellisen aseman vahvistamista jollain keinolla, jolloin järjestöt voisivat palkata koko- tai edes osa-aikaisia työntekijöitä vapaaehtoistyön tueksi.”



Vihreät muistavat kansalaisjärjestötaustansa


Ennakkoluuloja vihreitä toimijoita kohtaan on Halmeenpään mukaan yhä erityisesti maaseutupaikkakunnilla, joissa vihreitä toimijoita ei ole ollut mukana politiikassa pitkään.

”Ne perustuvat siihen, mitä on kuultu kauempaa tai huhupuheissa. Ihmiset ottavat vihreän toimijan hyvin vastaan, kun havaitsevat useat omat ennakkoasenteensa turhiksi tutustuessaan oman paikkakunnan vihreisiin toimijoihin”, Hanna Halmeenpää miettii.
”Tämä ei useinkaan tapahdu kovin nopeasti, politiikka on kestävyyslaji. On hyvä olla kapasiteettia kestää myös perusteetonta kritiikkiä, ja kyetä vastaamaan poliittisista näkemyksistään.”

© Teksti: Juha Säijälä / Kulttuurivihkot / Kuva: Noora Ojala