Die Linken tavoitteena on uudenlainen politiikka

Klaus Lederer

Berliinin Die Linken puheenjohtaja haluaa vasemmiston siirtyvän puolustusasemista kohti uutta mobilisaatiota tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta.

Vasemmistoliiton sisarpuolue Saksassa, Die Linke, perustettiin vuonna 2007 itäsaksalaispohjainen Demokraattisen sosialismin puolueen (PDS) ja Vaihtoehto työn ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta (WASG) yhdistyessä.

PDS muodostui entisen kommunistisen Itä-Saksan puolueesta SED:stä, joka uudistui ja omaksui anti-stalinistisen ja demokraattisen, sosialistisen agendan. WASG nousi sosiaalidemokraattisen, vihreän puolueen ja itsenäisen vasemmiston pirstaleista. ”Die Linke syntyi aikana, jolloin punavihreä hallitus pani toimeen rankkoja uusliberalistisia sosiaalisia uudistuksia muun muassa työmarkkinoilla”, taustoittaa Klaus Lederer, Berliinin Die Linken puheenjohtaja.

Reaktio näihin uudistuksiin johti punavihreän hallituksen epäsuosioon ja suureen vaalitappioon puolueelle, jossa oli sosiaalidemokraatteja ja vihreitä vasemmalla vuoden 2005 aikaistetuissa vaaleissa. ”Tuolloin Die Linke oli edelleen vain kahden puolueen yhteenliittymä. Siitä lähtien Die Linke on vakiinnuttanut asemansa viidentenä voimana Saksan puoluejärjestelmässä”, Lederer kertoo.

Epätasa-arvo on kasvanut

Die Linken politiikan kolme keskeisintä tavoitetta ovat sosiaalinen oikeudenmukaisuus, kansalaisoikeudet ja sodanvastainen politiikka.

”Vuosikymmenien ajan Saksa on kohdannut kasvavaa sosiaalista epätasa-arvoa, kasvattanut eroa rikkaiden ja köyhien välillä. Samaan aikaan eri hallitukset militarisoivat ulkomaan politiikan tämän johtaessa Saksan takaisin maaksi, joka osallistuu sotilaallisiin interventioihin maailmanlaajuisesti. Pyrimme Saksaan, jossa on sosiaaliset oikeudet, kestävä talous ja osallistava demokratia, joka on maailman rauhanomaisten konfliktinratkaisujen tärkein puolestapuhuja”, Klaus Lederer kertoo puolueensa linjauksista.

Die Linke päätti liittyä sosiaalidemokraattien johtamaan hallitukseen ja yrittää panna toimeen tarvittavia muutoksia sosiaalisen tasa-arvoisessa muodossa. ”Ajoimme progressiivisia uudistuksia Berliinissä. Tietysti hallituksen piti tehdä vaikeita päätöksiä, joka oli yhtenä syynä miksi menetimme niin paljon kannatusta seuraavissa vaaleissa.”

Lederer kertoo, että kaikesta huolimatta puolue pystyi jatkamaan hallituksessa vuoteen 2011. ”Siitä lähtien uusi sosiaalidemokraattien ja kristillisdemokraattien koalitio aiheutti takapakkia hallituksemme saavutuksille. Yritämme vastustaa heidän politiikkaansa useiden kansalaisyhteiskunnan voimien avulla.”

Pakolaisten integraatio haasteena

”Olemme aina ajaneet lisää sosiaalista oikeudenmukaisuutta Berliiniin, suoraa demokratiaa, kaupunkia joka kehittyisi ihmisten tarpeista, jossa vähemmistöjen oikeudet toteutuisivat ja että moninaisuus nähtäisiin luovuuden ja kehityksen lähteenä”, Klaus Lederer kertoo.

Hallitusvuosina Die Linke onnistui kehittämään mallin julkisten töiden sektorille: ”Suojelimme julkisten palvelujen tärkeitä osa-alueita, julkista omaisuutta yksityistämiseltä, esitimme kansanäänestystä osaksi Berliinin lainsäädäntöä ja teimme aloitteen seksuaalisen monimuotoisuuden puolesta. Nämä ovat vain joitakin esimerkkejä.”

”Berliini on hyvin monipuolinen kaupunki, joka koostuu hyvin monen kaltaisista asukkaista. Tällä hetkellä monessa osassa kaupunkia väestö on sekoittunut. Viime vuosina kuitenkin on ollut kasvavia suuntauksia keskiluokkaistumiseen ja sosiaaliseen erotteluun. Asuminen tulee kalliimmaksi ja kalliimmaksi useissa kaupunginosissa.”

Die Linke haluaa työskennellä näitä tendenssejä vastaan. Julkisten vuokra-asuntojen rakentamiselle on tarve myös Berliiniin saapuvan kasvavan pakolaismäärän vuoksi. ”Pakolaisten integraatio on valtava haaste kaupungille”.

Minkälaisena Lederer näkee kaupungin tulevaisuuden? ”Haluamme olla kehittämässä kaupunkia, jossa on jokaiselle tilaa asua, työskennellä, olla luova ja toteuttaa intressejään. Me haluamme antaa kaikille mahdollisuuden osallistua päätöksiin, jotka koskevat heidän elämäänsä. Haluamme antaa jokaiselle lapselle parhaimman mahdollisen koulutuksen. Haluamme suojella jokaista köyhyydeltä ja syrjinnältä.”

Kaupunkilaisten ideoita ei kuulla

Berliini muodostui useista kaupungeista ja kylistä vuonna 1920, ei sillä ole mitään tiettyä keskustaa eikä myöskään uusiliberaalia jakoa keskustan rikkaisiin asuinalueisiin muiden ihmisten asuessa huonomaineisimmilla alueilla. ”Berliinin kaupungilla on useita keskuksia, erilaisia kasvoja, alueita, joilla on oma luonne, erityisiä elämäntapoja ja on myös avoimia tiloja, joissa ihmiset voivat rajata elämänsä omalla tavallaan. Näitä tiloja on puolustettava”, Klaus Lederer painottaa.

Suurimpana ongelmana hän näkee sen, että kaupungissa ei ole enää toimivaa hallintoa. ”Se on jättimäinen ongelma ja se koskee eniten heitä, jotka ovat riippuvaisia valtion tuesta. Tämä tarkoittaa, että on sosiaalinen haaste ja haaste vasemmistolle saada valtio toimimaan.”

Toinen ongelma Ledererin mukaan on edelleen vanhan Länsi-Berliinin perinnöstä juontuva seikka: ”Kaupungin johtava luokka asennoituu niin, että he tietävät mikä on parasta kaupunkilaisille. Ihmiset jotka tulevat ulos omien ideoidensa ja ehdotuksiensa kanssa tuomitaan helposti erityisetujen puolestapuhujiksi.

Klassinen asetelma sosiaalidemokraattien ja kristillisdemokraattien kuntapolitiikassa on, että he tekevät politiikkaa ihmisille, ja ihmisten vaativat ihmisten hyväksymään sen”, Lederer huomauttaa ja jatkaa: ”Emme ainoastaan onnistuneet edellisessä hallituksessamme avaamaan uusia mahdollisuuksia suoralle demokratialle, mutta edustamme uuden kaltaista politiikkaa, joka haluaa käyttää kaupunkilaisten potentiaalia.”

Tämä potentiaali tuli näkyviin nerokkaalla tavalla tuhansien berliiniläisten kautta, jotka näyttivät solidaarisuutta ja antoivat tukensa pakolaisten aloitteille. ”On harmi, että poliitikot käyttävät heitä peittämään hallituksen epäonnistumisen, mutta toisaalta jättävät heidät yksin ideoineen ja vaatimuksineen joita ei arvostettu eikä käytetty kaupungin kehittämiseen.”

Vasemmisto vaikuttamaan yli kansallisten rajojen

Klaus Ledererille vasemmisto on tärkeä yhteiskunnallisena liikkeenä, jolla oli suuri vaikutus luokkataistelussa kapitalismia vastaan. Tämä on nyt hänestä keskittynyt puolustustaisteluun ja vanhojen hyvien aikojen muisteluun. ”On tärkeää, että tämä vasemmisto hyökkäisi ja kehittäisi ideaa mobilisoitumisesta ja vaikuttamisesta yli kansallisten rajojen. Ja sitä kuinka järjestetään käytännössä kansainväliset ihmisoikeudet, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, demokraattinen osallistuminen, riippumatta esimerkiksi kansalaisuudesta tai alkuperästä.”

Tässä Ledererin mukaan vaikuttaa olevan suuri ristiriita: ”Vasemmisto on vallannut itsensä, liiskautunut pienimmäksi mahdolliseksi; he tarkkailevat toisiaan välttääkseen tekemästä virheitä miltään osin ja lopulta vasemmisto ei tee mitään. Sen sijaan se tarkkailee taisteluja muualta, kommentoi niitä ja antaa pisteitä näytökselle. Haluaisin meidän tekevän hyökkäyksen, joka vaikuttaisi vallan jakautumiseen yhteiskunnassa!”

© Teksti: Juha Säijälä / Kulttuurivihkot / Kuva: Juha Säijälä