Sinnemäen sokeana hetkenä – kolumni

Helsingissä työttömiä työnhakijoita on yli 40 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Tämä näkyy rujosti työnhakijan kohtelussa. Haapaniemen työ- ja elinkeinotoimisto järjestää infotilaisuuksia työhakijoille. Pääsin seuraamaan tätä työttömälle työnhakijalle pakollista tilaisuutta, jossa käsiteltiin sinänsä tärkeitä asioita: työnhakemista, työttömän oikeuksia ja velvollisuuksia.

”Satakunta työtöntä istutettiin auditorioon, kalvosulkeiset alkoivat. Teemat käsiteltiin pintapuolisesti, lähinnä toistamalla kalvon teksti. Samat asiat löytyvät työministeriön nettisivuilta ja esitteistä. Mietinkin, miten tyhminä työnhakijoita pidetään?

Työttömien työnhakijoiden koulutustaso vaihtelee, mutta suomalaiset ovat Pisa-tutkimuksen mukaan maailman parhaita lukijoita. OECD:n lukutaidon määritelmässä painotetaan tekstien ymmärtämistä ja käyttöä lukijan omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Eivätkö työnhakijat siis voisi velvoittaa lukemaan saman, selkeän materiaalin omatoimisesti?

Jokatapauksessa hiljainen joukko kuunteli virkamiehen monologin, jonka vain minä keskeytin. Virkamies muistutti moneen otteeseen työttömän velvollisuuksista ja niiden rikkomisesta; kuten surullisen kuuluisilta kursseilta kieltäytymistä seuraavasta etuudet katkovasta karenssista. ”Eipähän katko”, tokaisin. “Viimesijaista etuutta, toimeentulotukea, myönnetään tällöinkin.” Virkamiestä hermostutti. Tämän kertominenhan vesitti koko karenssilla uhkailun. Pahoittelin sitä.

Tilaisuus sai yhä päättömämpiä piirteitä: Työttömät kahteen aakkosjonoon mars, kuului komento. Työnhaut uusittiin. Kuulin tahtomattani ihmisten sairauksista, lastenhoidosta ja muista yksityisyyden piiriin kuuluvista asioista. Nimet ja henkilötunnukset lojuivat suloisen sekavasti pöydällä kaikkien nähtävänä. Siltikin, vaikka tietosuojavaltuutetun toimisto on työvoimahallintoa asiasta ripittänyt lukuisia kertoja.

Miksi työ- ja elinkeinotoimiston epäkohtiin ei juuri puututa? Minä, toimittaja, olin toimistonjohtajan mukaan ensimmäinen joka huomautti heille kansalaisen oikeudesta yksityisyyteen. Syy on selvä. Työtön on alisteisessa asemassa suhteessa toimistoon. Viranomaisilla on valtava valta päättää työttömän elämästä: pistää nollakursseilleen, tehtailla etuuslausuntoja Kelalle, pakottaa epävarmaan ja -inhimilliseen vuokratyöhön.

Tällöin ihminen mieluummin nielee hiljaa kiukkunsa, yksityisyytensä loukkaukset ja kurssitukset. Kapitalistinen järjestelmä on osannut tehokkaasti pelotellen vaientaa heikompiosaisen.

Porvarihallituksen työministerinä istuu Anni Sinnemäki (vihr), joka kirjoitti viime vuonna Seura-lehden kolumnissaan viitaten perusturvaan: ”Pienituloisen elämä on tarpeeksi hankalaa jo ilman byrokratian kanssa taistelemista.” Sinnemäki sanaili hienosti, runoilija kun on. Mutta johtamansa hallinnonala saakin sitten kyykyttää köyhää kuinka parhaaksi näkee.

Juha SäijäläJuha Säijälä

Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja.

Kolumni on julkaistu Tiedonantaja-lehdessä 11.12.2009.

© Teksti: Juha Säijälä / Tiedonantaja