Kansalaistottelemattomuuden Grand Old Man Andreas Speck: rauhanliikkeestä poliittisen kentän vahvin ääni!

Pitkän uran tehtynyt Andreas Speck vie edelleen rauhanaatetta eteenpäin . Kuva: Juha Säijälä.

Mielenosoitukset Euroopassa ovat viime vuosina kokeneet mullistuksen. Kansainvälistymisen myötä on osanottajia mukana lähes poikkeuksetta eri maista, viimeksi marraskuussa ydinjätettä kuljettanutta Castor-junaa Saksassa oli pysäyttämässä aktivisteja muiden muassa Englannista, Ruotsista ja Suomesta.

Myös heidän keinonsa ovat muuttuneet, sillä kansalaistottelemattomuus alkaa olla jo selviö suurissa eurooppalaisissa mielenosoituksissa. Enää ei tyydytä vain marssimaan rivissä, nyt kansa myös yrittää käytännössä, edes symbolisesti, estää sille epämieluisan tapahtuman – oli se sitten ydinjätejunan kulku tai vaikkapa sotilasliiton kokous.

Mukana muokkaamassa maanosamme mielenilmauskulttuuria on vuosikymmenet ollut rauhanliikkeen ikiradikaali Andreas Speck, 46, monen nuoremman aktivistin oppi-isä. Saksalaissyntyinen Speck on tuttu näky johtamassa aktivistijoukkoja; edellisen kerran hän oli mukana Lissabonissa järjestetyn Naton huippukokouksen blokkausaktiossa, tätä ennen esimerkiksi Strasbourghin Natokokouksen isommassa blokkauksessa, useissa aiemmissa Castor-aktioissa ja ydinvoimalasuluissa.

Speck on toiminut War Resister’s International -joukossa pitkän tovin – ja nimenomaan siinä hieman radikaalimmassa osassa, Speck haluaa painottaa. Hän työskentelee tällä hetkellä järjestön leivissä Lontoossa, pääasiassa kansainvälisen koordinaation parissa.

– Onhan väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden mukaan tuominen pitkälti omaa aluettani. Sitä ei, toisin kuin usein väitetään, harjoiteta huomionkipeyden vuoksi. Suora toiminta on suora seuraus poliittisista päätöksistä jättää kansalaismielipide tai kansalaisjärjestöjen panos huomiotta; usein suora toiminta on ainoa tapa saada jokin aihe otsikoihin ja sitä kautta yleiseen keskusteluun.

Naton tie hegemonian ylläpitäjäksi

Minkälaisia rauhanliikkeen sisäisiä kehityssuuntia Andreas Speck pitkän uransa aikana on pannut merkille?

– Muutoskohtia on usein vaikea havaita silloin, kun ne tapahtuvat. Ne on yleensä helpompi paikallistaa jälkikäteen. Omalta osaltani voisin sanoa yhden viime vuosikymmenten suurista muutoksista kansainvälisessä rauhanliikkeessä saaneen alkunsa Jugoslavian hajoamissodista ja Naton pommituksista 90-luvun alkupuolella, Speck pohtii. Hänestä se oli ensimmäinen eurooppalainen sota, jossa lanseerattiin todenteolla ”lopetetaan sota sotimalla” -malli.

Samalla Naton uusi rooli tuli esiin voimakkaasti toimivana, hyökkäävänä ja poliittisena sotilasliittona, jonka tehtäviin ei niinkään lukeutunut pyrkiä nimellisesti rauhaan pakottamiseen, vaan ylläpitämää länsivaltojen hegemoniaa ja alueellisia etuja.

– Poliittisilta vaikuttimiltaan tämä ei ole kaukana perinteisestä imperialismista, ja nykysodissa sama piirre on nähtävissä aina vain voimakkaampana, Speck analysoi. Hänen mukaansa Naton voimistuminen, EU:n alkava sotilaallinen kehitys ja sodan politisoituminen uudella tapaa herätti tarpeen rauhanliikkeen kansainvälistymisestä, sen verkostoitumisesta ja rajat ylittävästä yhteistyöstä yhteisen päämäärän eteen.

– Jos vastassa on kansainvälisesti liittoutunut sotilasallianssi, on mahdotonta muodostaa sille todellista vastavoimaa ilman toimivaa yhteistyötä – tietynlaista vasta-allianssia.

Jugoslavian sodan jälkeen nähtiin esimerkiksi Prahan ja Genovan kokoukset suurmielenosoituksineen. Niitä Speck pitää tietynlaisena heräämisenä uuteen kansainvälisyyteen: kollektiiviseen kokemukseen siitä, että toimiaksemme menestyksekkäästi tarvitsemme toisiamme.

Rauhanliike estänyt hyökkäyksen Iraniin

Tänä päivänä Andreas Speck näkee eurooppalaisen rauhantyön suurimmiksi haasteiksi yhä toimivamman kansainvälisen yhteistyön luomisen ja ylläpidon.

– Kasvussa oleva, politisoituva kansainvälinen sotilasyhteistyö vaatii vastapainokseen jo aiemmin mainitsemani kansainvälisen vasta-allianssin. Pelkkä kansallinen rauhantyö ei enää riitä, sillä sodat ovat muuttuneet kansallisista kysymyksistä kansainvälisiksi politiikanteon välineiksi ja yhä enenevissä määrin länsimaisen markkinayhteiskunnan etuja suojaaviksi operaatioiksi, Speck muistuttaa. Niitä onkin mahdotonta vastustaa tai pyrkiä muuttamaan vain paikallisten kysymysten kautta.

– Kansallisten kysymysten langanpäät on solmittava yhteen, piirrettävä viivat pisteiden välille koko kuvan näkemiseksi. Kansallisista kysymyksistä on kyettävä vetämään viivat Euroopan laajuisiin rakenteisiin ja niistä globaaleihin. Vain tätä kautta rauhantyö voi todella tuoda esiin modernin sodan todellisuuden.

Pitkässä juoksussa Andreas Speck toivoo, että rauhanliikkeen olisi mahdollista muodostua yhdeksi poliittisen kentän suuremmista äänistä; olla yksi kiistämätön taho, jonka sanoilla on myös poliittista painoarvoa.

– Eräs suurista vaikeuksista on tietenkin liikkeen parissa eri tavoin toimivien ihmisten pettymysten ja turhautumisen kokemusten käsittely. On ymmärrettävää, että ponnistelu jatkuvaan ylämäkeen, erilaiset takaiskut ja pettymykset saavat muutamat turhautumaan niin, että koko rauhantyö on heidän osaltaan jäädä, Speck pahoittelee. Hänestä hyvä esimerkki tästä ovat esimerkiksi Irakin sotaa vastustaneet suurmielenosoituksen ja kansalaisliikkeet eri puolilla maailmaa.

– Miljoonia ja miljoonia ihmisiä marssi kaduilla ja toimi eri tavoin sodan aloittamista ja jatkoa vastaan, mutta heidän viestinsä tuntui kaikuvan kuuroille korville. Se sai monet luovuttamaan tai ajattelemaan, ettei heidän työllään ole merkitystä.

Speckin painottaakin, että on osattava katsoa jälleen kerran myös kokonaiskuvaa, ajateltava pitkällä aikajänteellä:

– Olisiko esimerkiksi Iraniin jo hyökätty ilman Irakin sotaa vastustaneita voimakkaita reaktioita, sodan perusteiden valheellisuuden osoittamista ja tuomitsemista?, hän kysyy – ja vastaa:

– Itse pidän hyvin todennäköisenä sitä, että haluttua Iraniin kohdistuvaa hyökkäystä ei ole voitu toteuttaa osin tämän vuoksi. Irakin kokemusten perusteella sitä olisi ollut ainakin toistaiseksi mahdoton toteuttaa siten, että se kohtaisi hyväksyntää juuri missään.

Sota yhä globaalimpaa

Aikanaan Neuvostoliiton poliittisen vastavoiman työkaluksi luotu Nato on vaeltanut Pohjois-Atlantilta Afganistanin aavikoille ja Afrikan mantereelle. Minkälaisena Andreas Speck näkee Naton nykyroolin ja miten Naton merkitys on hänen mielestään muuttunut sitten kylmän sodan päättymisen?

– Paikallisen puolustusliiton sijaan siitä on muokattu yhä kansainvälisempi hyökkäysliitto. Tunnustelevat puheet esimerkiksi Georgian, Ukrainan tai Israelin, ja toisinaan jopa Venäjän, jäsenyyden mahdollisuudesta viittaavat selvästi pyrkimykseen muodostaa globaali Nato. Eräänlainen maailmanarmeija, jonka motiivi ei ole enää reagoida suppeaan maantieteelliseen alueeseen kohdistuvaan hyökkäyksen uhkaan tai pelkoon sellaisesta, vaan puolustaa länsimaista markkinaorientoitunutta kulttuurihegemoniaa.

Kansallisella tasolla Speckin mukaan tämä vaikuttaa jo nyt esimerkiksi valtioiden omien asevoimien rakenteeseen ja strategisiin ratkaisuihin. Yhä useamman eurooppalaisen valtion armeija ei ole enää paikallinen, maansa rajojen turvaamiseen tähtäävä puolustusvoima, vaan kansainvälisesti orientoitunut, hyökkäyssotiin osallistuva globaalin sotilastoiminnan osanen.

– Yhä useamman valtion kalustohankinnat tehdään Natoyhteensopivina ja jopa Naton ulkopuoliset valtiot, kuten Suomi tai Ruotsi, osallistuvat Natomaiden yhteisiin sotaharjoituksiin, Andreas Speck huomauttaa. Sodasta onkin myös tällä tapaa tulossa kansallisen sijaan globaali kysymys.

– Ja kaiken kaikkiaan se lopputuloksenaan johtaa sotilaallisen kompetenssin globaaliin kasvuun. Kun sotilaallista kehitystä lietsotaan paikallistasolla, heijastuu se maailmanlaajuiseen kokonaiskuvaan.

© Teksti: Juha Säijälä / Tiedonantaja / Kuva: Juha Säijälä

1 Comment

  1. mopsis5 says:

    mopsis5

    mopsis5.com

Comments are closed.