Kaiken jatkuvuudesta



"Minja Kosken ääni on kirkas, rehellinen, luonnollinen."

Kaj Chydenius nostaa yhä esille uutta ja raikasta. Minja Koski, laulaja ja lahtelaisen Teatteri Vanha Jukon näyttelijä, on julkaissut yhdessä maestron kanssa vaikuttavan ja voimakkaan albumin Myrskylinnut. Sävellykset ovat niin uutta kuin vanhaa Chydeniusta. Kosken ääni on kirkas, rehellinen, luonnollinen.

Chydeniuksen sanoin nuorta laulajaa »leimaa lähes vimmainen reippaus, mutta kaunis ääni taipuu myös myötätuntoon ja hellyyteen».
Levyä on ollut työstämässä nimekäs joukko suomalaisia muusikoita. Suuressa osassa kappaleita toimii kapellimestarina Eero Ojanen, muutamissa Joel Mäkinen ja Kalle Chydenius. Samat muusikot ovat Chydeniuksen ohella sovittaneet kappaleita, jotka liikkuvat raskaudessaan lähes muuttumattomana säilyneestä Väli-Amerikasta jopa progesta ja fuusiojazzista vaikutteita hakevaan uuteen sovitukseen Che-klassikosta. Uutta on myös Chydeniukselle ominaisten pianon ja vaskisoittimien rinnalle joissain kappaleissa liittyvä sähkökitara. Mäkisen sovittamassa Vie minut metsiin -kappaleessa se soi jopa heavyyn vivahtavalla raskassoutuisuudella.

Sanoituksia tulee yllättävältäkin tahoilta: Kimmo Koskimaalta, Jaakko Raittilalta ja jopa Eino Leinolta melko tuntematon runo Canzone. Levy alkaa dramaattisella kolmen kappaleen sarjalla L. Onervaa. Nimikappale Myrskylinnut on taatun tuttua Chydeniusta, jykevyydessään tiennäyttäjä koko levylle, mutta myös kunnianosoitus Onervalle. Teksti on täynnä runoilijalle tyypillisen luontosymboliikan kautta ilmaistua vapauden kaipuuta. Kokonaisuutena kolmikko välittää vahvasti erityisyksilön uhmaa ja rohkeutta, haastetta väärille toimintamalleille rakentuvalle yhteiskunnalle. Tässä ajassa Onervan tematiikka saa väistämättä uusia, painokkaita merkityksiä. »Minä olen vankina vaarallinen ja kelvoton alamainen», kuuluu triptyykin tyhjentävä päätösrivi.

Läpi käydään tietty vanhat tutut, kuten esimerkiksi Punavangin laulu, Ei puolikasta, Laulu tuottavista sijoituksista ja Hyvästi. Uutta on esimerkiksi Bertolt Brechtin Rahasta, Maria Jotunin Köyhä olen, senhän tiedät ja Matti Rossin Pidä kiinni minusta. Vuoden 1918 luokkasodan keskeistä roolia levyn tematiikassa ei voi olla noteeraamatta.
Ehkä hienointa on, että Koski uskaltaa käydä kaikkiin kappaleisiin omalla otteellaan, ottaa omakseen vanhoja hittejä, kuten esimerkiksi Punavangin laulun.

Levyä on hiottu, se on virheettömyydessään ehkä hieman yllätyksetönkin.
Kokonaisuuden kruunaavat, kuten niin usein Chydeniuksen levyillä, tarkkaan valitut, jopa ylimaallisen hienot lyriikat, joita säveltäjä yhä löytää löytämistään. On ilahduttavaa, ettei hän päästä itseään helpolla. Tinkimätön sovitustyö ansaitsee huomiota sekin, ja ennen kaikkea tietysti Kaj Chydeniuksen Laulustudion uusi helmi Minja Koski, joka jatkaa edistyksellisen laululiikkeen perinteitä ylväästi ja pelkäämättä. Pitkäsoiton matkassa kulkevat elämän olennaisuudet, kaiken jatkuvuus ja oikeudenmukaisuuden vaade.

Myrskylinnut: Kaj Chydenius, Minja Koski, Texicalli Records, 2014

© Teksti: Juha Säijälä