Agit-Prop ei vaikene vappuna: talouden taantuma on kapitalistien oma projekti!

Agit-Prop eli Sinikka Sokka, Pekka Aarnio, Monna Kamu ja Martti Launis harjoittelevat Eero Ojasen (edessä) kotona. Kuva: Juha Säijälä.

”Lapset kaikkien kansain, rauha toiveemme on ainiaan.” Nämä Demokraattisen nuorison maailmanliiton toimintamarssin alkusäkeet kajauttaa Agit-Prop yhä uudestaan. Marssi oli myös kokoonpanon ensimmäisen pitkäsoiton, Agit-Propin kvartetti laulaa työväenlauluja, aloitusraita vuonna 1972.

Jo vuotta aiemmin kvartetti esiintyi Berliinin poliittisen laulun festivaaleilla. Suosio kasvoi nopeasti, Agit-Propista muodostui ilmiö. Kokoonpano kerää edelleenkin loppuunmyytyihin konsertteihin yleisöä laidasta laitaan. 70-luvun kasvatteja, punaviinivasemmistolaisia, camp-henkisiä kuulijoita sekä yhä yllättävän paljon taistelevan työväenliikkeen nuoria, joille on totta toimintamarssin kertosäe: ”täällä ystävyyttä laulu nuorten soi”.

– Meillähän on tapana ”pedata” spiikeillä biisejä liikkeelle ja tällöin harvemmin jää kappaleille ylimääräistä tulkinnan varaa. Palautamme mieliin, että nämä eivät ole vain taustamusiikkia, Pekka Aarnio muistuttaa.

Laulujen ja ystävyyden kestävä eetos

Johanna Kustannuksen musiikkituottaja Pekka Aarnio ja Työterveyslaitoksella työskentelevä Martti Launis ovat tunteneet toisensa jo kouluajoista. Myös näyttelijä-laulaja Sinikka Sokkaan he tutustuivat koululaisina, tällöin voimakkaana vaikuttaneissa folkympyröissä.

– Lauloimme yhdessä satunaisilla keikoilla kolmistaan esimerkiksi Vietnamin sodan vastaisten miekkarien yhteydessä. Kun pyyntö Berliiniin tuli, syntyi kvartetti ottaessamme mukaan Kiti Neuvosen, Aarnio muistelee. Pianonsoiton opettaja Monna Kamu tuli mukaan Neuvosen tilalle tästä kotvan kuluttua. Näin kvartetin kokoonpano vakiintui.

– Tällä perusjengillä on ollut orgaaninen syntyprosessi. Se että tämä on lähtenyt yhtälailla ystävyyssuhteista kuin musiikillisista intresseistä, on pitänyt meidät kasassa. Ja myönnettävä on, että meillä on hemmetin hauskaa.

Agit-Propilla on uusia sovituksia ja biisejä aina sen verran, että niissä riittää treenaamista. Ystävät yli kolmenkymmen vuoden takaa tulevat treeneihin kertoen kuulumiset ja siirtyen siitä kuin lennosta laulamaan. Harjoituksissa huumori hersyy, nauru raikaa. Vanhat kaverit tapaavat tunnelman ollessa välitön, mutta myös työteliäs ja ammattimainen, painottaa Sinikka Sokka.

– Uusia biisejä on kiva treenata, se on niin tuttua ja stemmalaulamisessa pysyy ammattitaito yllä. Tämä on myös haasteellista.

– On suuri nautinto, kun saa kvartetin kaikkien näiden vuosien jälkeenkin soimaan parhaalla mahdollisella tavalla, Pekka Aarnio tuumii. Hänen mukaansa bändin pointti onkin siinä, että kaikilla on niin erilaiset äänet. Toinen ylläpitävä seikka on laulujen kestävä eetos.

– Ne ovat kestäneet isot maailman mullistukset ja suuret muutokset, joita tässä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on ollut. Esiintyessä syntyy tunne, että tämä on ajankohtaista puhetta. Se palkitsee.

Kvartetti on ottanut uusia kappaleita ohjelmistoonsa säännöllisesti. Martti Launis muistuttaa näiden kappaleiden olevan uusia heille, sinänsä biisit ovat vanhoja. Niitä on otettu lähinnä samasta genrestä.

– Kappaleet tulevat vähän sattuman kauppaa tai niin että joku biisi alkaa tuntua siltä. Aikanaan otettiin Veli sisko, jota ei koskaan ennen oltu laulettu. Silloin kun Irakin sota syttyi, alkoi tuo tuntua ajankohtaiselta biisiltä. Tuli vaan sellainen olo että ei helvetti, se on Veli sisko!, Pekka Aarnio kertoo.

Martti Launis nostaa esiin myös Lauri Siparin sanoittaman, yhä liiankin ajankohtaisen Euroopan syrjäkylät.

– Kappaleelle ei tänä päivänä ole esittäjää, niin ajattelimme ottaa sen meidän listalle, Launis kertoo. Monna Kamu painottaa kuitenkin syyn laulaa jotain tiettyä kappaletta olevan sen sisällössä, ei siinä kuka sen esittää.

Kappale ja todellisuus leikkaavat

Välispiikit kuuluvat Agit-Propin imagoon. Joskus turhan pitkiksi kirottujen, usein nerokkaiksi kehuttujen spiikkien tausta on vanhassa folkliikkeessä.

– Ne ovat Amerikan hapatusta tavallaan, jatkavat Woody Guthrien ja Pete Seegerin perinnettä. Heidän keikkoihin kuului oleellisena osana tarinoiden kerronta biiseistä ja koska meidän poikien sekä Sinikan tausta on folkmusiikissa 60-luvulta, niin tuntui itsestään selvältä, että ei tässä ruveta vaan laulamaan, Pekka Aarnio kertoo. Spiikkien isän mukaan ne syntyvät täysin intuitiivisesti, kappaleen ja tämän päivän todellisuuden välisestä leikkauksesta.

– Toki on sanottava, että tunnen tarvetta elävöittää ja kytkeä tähän päivään biisejä; ne kun ovat pääosin melko iäkkäitä jo. Näin löydän niihin tuoretta kontekstia ja se silloin tällöin onnistuu. Tämä taas johtuu ainoastaan siitä, että niissä on sitä evästä biiseissä itsessään.

– Sitten on biisejä joiden kohdalla spiikkaaminen ei ole välttämätöntä, jotkut laulut lähtevät itsestään. Me eläydymme näihin kappaleisiin aika henkilökohtaisesti. Esimerkiksi Allendelle on sellainen, että ensimmäisten sointujen alkaessa edessä on koko kuva, koko historia. Sitä biisiä ei tarvitse ruveta tulkitsemaan vaan se tulee itsestään…

Kapitalismi ei ylimaallinen voima

– Elämme synkkiä aikoja. Synkkinäkin aikoina lauletaan synkistä ajoista, Pekka Aarnio mukailee Brechtiä. Hän painottaa kapitalismin kriisin, jossa nyt ollaan, olevan hyvin oppikirjamainen.

– Jollei niin suuri määrä ihmisiä joutuisi kärsimään tästä, voisimme nauraa jälkiviisaana. Mutta tämä on kaikkea muuta kuin naurun asia. Jos joku olisi vuosi sitten väittänyt näin tapahtuvan, sitä olisi pidetty vulgaarina mutta tosiasia on, että se on juuri näin vulgaari kuin se on.

Yhtä mieltä kvartetti on siitä, että vallitseva talouslama ei ole mikään luonnonmullistus.

– Se ei ole mikään tsunami vaan se on ihan ihmisten omaa tekoa, kapitalistien oma projekti. On turha lähteä kuvittelemaan, että joku ylimaallinen voima olisi tuonut tämän.

Mutta yhtä kaikki, laulaa Agit-Prop yhä työstä, taistelusta ja solidaarisuudesta. Ei enää niin usein, mutta sitäkin syvemmin ja väkevimmin äänenpainoin.

– Musiikkimme on nykyaikana vähän erikoista tavaraa, eikä niin käyttökamaa kuin iskelmät tai muut, Martti Launis miettii. Mutta Monna Kamu muistuttaa, että esimerkiksi vappukonsertista saa vähän kohotusta tähän synkkään aikaan.

© Teksti: Juha Säijälä / Tiedonantaja / Kuva: Juha Säijälä