Lähiöst linnaan: itsenäinen luokkaretki

Julma Henri viritteli jengiä luokkaretkelle. Kuva: Juha Säijälä.

Hämärällä Stoan aukiolla Helsingin Itäkeskuksessa parveilee joukko tummiin pukeutuneita ihmisiä. Paikalla on muutama poliisi huomioliiveissä, telttakatosta kasataan ja banderolleja levitetään. Mustat liput nousevat. Luokkaretki on alkamassa.

Helsingissä järjestettiin jälleen mielenosoitus itsenäisyyspäivänä. Vuoden 2013 Kiakkovierasjuhlat Tampereella elvyttivät 2000-luvun vaiheen kuokkavierasperinteen. Muutamien hiljaisten vuosien jälkeen anarkistinen liike kokosi rivinsä ja lähti kaduille uudella konseptilla. Luokkaretki lähiöst linnaan -mielenosoitus kutsui ihmisiä luokkaretkelle ja kehotti ennakkotiedotuksessa laittamaan ”Stubbin vampyyrinhymyn hyytymään”.

Itäkeskuksessa jaettiin mielenosoittajille ruokaa. Musiikista vastasivat räppärit Allan & Holisti sekä erinomaisesti väen fiilistä nostattanut JulmaH. Noin kolmesataa ihmistä kuunteli keikkoja, kunnes settinsä lopussa JulmaH ilmoitti luokkaretken lähtevän liikkeelle. Samassa syttyivät hätäsoihdut, ihmiset hurrasivat ja järjestäytyivät luokkasotaa ja leikkauspolitiikan loppua vaativien banderollien taakse.

”Rikkaat ja julkkikset kerääntyy veronmaksajien rahoilla presidentin linnaan pyörimään ja dokaamaan. Sisällä linnassa salamavalojen välkkyessä nämä yhteiskunnan loiset toistavat pöhinäistä valhetta muka hyvinvoivasta kansakunnasta. Poliitikkojen ja EK:n kurjistamiseen tähtäävää leikkauspolitiikkaa ei tarvitse edes perustella, samalla kun leipäjonot kasvavat entisestään ja työttömyys lisääntyy ennätysvauhtia”, taustoittaa nimettömänä pysyttelevä mielenosoittaja syitä osallistumiselleen.

”Itsenäisyyspäivänä meidän odotetaan jäävän himaan tsiigaamaan kansallismielistä hehkutusta ja talvisodan tekohengitystä. Kuitenkin samaan aikaan kulisseissa valtaa siirretään kansainvälisille suuryrityksille. Espoon kerma toivoo meidän uskovan, että olemme kaikki samassa veneessä, vaikka me soudamme kun porvari nauttii maisemista.”

Yliopistolla toimivan anarkistisen A-ryhmän vaatimus kävi ilmi sen banderolista. Kuva: Juha Säijälä.

Eliitti on linnassa, kansa leipäjonossa!

Luokkaretken konsepti oli uusi. Nimi ja ennakkomainonta antoivat ymmärtää mielenosoituksen suuntaavan Presidentinlinnalle, jossa itsenäisyyspäivän vastaanotto oli käynnissä, vaikkei asiaa suoraan missään sanottukaan.

On uhkarohkea yritys koota mielenosoitus lähiöön ja siirtää se julkisilla kulkuvälineillä keskustaan. Poliisin olisi halutessaan helppo sulkea pääsy julkisiin ja näin eristää mielenosoitus kauas keskustasta ja ihmisten katseilta. Tänä itsenäisyyspäivänä konseptia kuitenkin kokeiltiin – menestyksellä.

Jännite mielenosoittajien ja metron edessä odottavien mellakkapoliisirivistöjen välillä oli käsin kosketeltava. Poliisin läsnäolo Tallinnanaukion edustalla oli massiivinen ja epäilys siitä, päästävätkö poliisit mielenosoittajat metroon, leijui ilmassa. Mellakkapoliisirivistöt nostattivat mielenosoittajissa spontaanin ”Kytät! Siat! Murhaajat!” -huudon, jota kilpiensä takana seisovat poliisit kuuntelivat kasvot peruslukemilla.

Poliisin intressinä ei ollut kuitenkaan estää luokkaretkeläisiä nousemasta metroon, vaan turvata Itäkeskuksen ostoskeskus. Tunnelma metrossa oli riehakas: hyvin harva oli uskonut luokkaretken pääsevän metroon asti. Täyteen ahdetut metrovaunut täyttyivät huudoista. Pääministeri Alexander Stubbin edellisenä päivänä tekemää ja laajasti uutisoitua metromatkaa kommentoitiin huudolla: ”Ei Stubbeja metroihin, ei Stubbeja mihinkään!” Myös huudot luokkasodasta saivat matkustajat rummuttamaan kattoa ja lattiaa vimmalla.

Rummutus jatkui Hakaniemessä, jossa mielenosoitus nousi ylös metrosta. Oli selvää, ettei poliisi ollut odottanut tällaista vetoa, sillä yhtään partioautoa ei näkynyt missään. Tästä alkoi poliisien seuraavat tunnit jatkunut hämmentynyt juoksentelu paikasta toiseen näiden yrittäessä arvata, minne mielenosoitus olisi menossa ja mitä tekemässä seuraavaksi.

Hakaniemen Pitkäsilta on ollut klassinen erottava maantieteellinen merkki työväenluokan ja omistavan luokan välillä. Näillä kohdin alkoikin kaikua mielenosoituksen äänekkäimmin huudettu iskulause: ”Eliitti on linnassa, kansa leipäjonossa!”

Video: Lähiöst Linnaan -mielenosoittajat jäivät kaikkien yllätykseksi pois jo Hakaniemen metroasemalla. Kuva: Juha Säijälä.

Poliisi pääoman suojana

Poliisirivistöt olivat jälleen massiivisissa määrin paikalla suojaamassa Aleksanterinkadun liiketiloja. Aina kun poliisit saivat rivinsä kasattua, tuntui näiden suurin intressi olevan liikkeiden turvaamisessa. Mielenosoitus jatkoi kuitenkin muutaman tönäisyn jälkeen matkaansa Aleksilta eteenpäin kohti Kauppatoria. Poliisi oli rakentanut mukavan karsinan Presidentinlinnan eteen, jonne selvästi odotti mielenosoituksen suuntaavan. Kun luokkaretki vähät välitti linnasta ja kääntyikin Esplanadin puistoon, seurasi poliisien keskuudessa valtava hämmennys. Puisto tukittiin ja mielenosoitus muutti salamana suuntaa, lähtien kohti Elinkeinoelämän keskusliiton rakennusta. Poliisi ehti saada rivinsä paikalle suojaamaan EK:n ikkunoita vain joitain kymmeniä sekunteja ennen mielenosituksen saapumista sen kohdalle. Tässä vaiheessa oli selvää, että tilanne oli luokkaretkeläisten hallussa.

Mielenosoituksen kääntyessä EK:n kulmalta paikkoja alkoikin hajota. Poliisi ei yrittänyt puuttua tilanteeseen millään tavalla, eikä seuraavaan puoleen tuntiin poliisiautoja edes näkynyt. Mielenosoitus kierteli keskustassa miten sitä huvitti, tehden mitä huvitti. Lippuja vedettiin alas saloista, ikkunoita hajosi, ilotulitteita ja hätäsoihtuja lensi ilmassa. Arviolta tunnin vapaan liikkumisen ja toimimisen jälkeen poliisi lopulta sumputti suuren osan mielenosoituksesta sivukadulle. Suurin osa luokkaretkeläisistä onnistui kuitenkin pakenemaan sumpusta yllättävän sattuman kautta: erään sisäpihan portti saatiin murrettua auki, ja suuri osa mielenosoittajista ehti sen kautta ulos ennen kuin poliisi sai portin suljettua. Loppuja mielenosoittajia poliisi seisotti joitakin tunteja kadulla ottaen kaikkien näiden tiedot ylös ja päästäen ihmiset yksittäin poistumaan.

Mellakkapoliiseja oli päivystämässä arviolta noin 150. He joutuivat kulkemaan pitkän matkan Itäkeskukselta aina presidentinlinnan liepeille mielenosoittajien perässä tietämättä aina itsekään minne. Kuva: Juha Säijälä.

Särkyneiden ikkunoiden markkina-arvo

Toisin kuin perinteiset luokkaretket, anarkistien luokkaretkeä eivät ohjanneet opettajat tai muut auktoriteetit. Luokkaretki päätti itse suuntansa ja kohteensa. Luokkaretki kesti kokoontumisestaan viimeisten ihmisten sumpusta vapautumiseen noin viisi ja puoli tuntia. Tästä ajasta ehkä tunnin verran omaisuutta hajosi Helsingin rikkaimmalla asuinalueella.

Mielenosoituksen jälkeen on kuultu kritiikkiä siitä, että mielenosoituksen sanoma jäi rikottujen ikkunoiden taakse. Kuitenkin kolme päivää mielenosoituksen jälkeenkin Helsingin Sanomat käyttää kolme sivua tapahtumien ruotimiseen ja yleisönosasto on täynnä keskustelua kurjistamispolitiikasta. Syksyisistä TTIP-vapaakauppasopimusta vastustaneista mielenosoituksista ei keskustelua tai uutisia syntynyt, vaikka niiden osanottajamäärät olivat moninkertaiset.

Poliisin arvion mukaan luokkaretki aiheutti 100 000 euron suuruiset vahingot. Se on pieni summa siihen verrattuna, millaisia säästöjä valtio ajaa. Kaikkein huonoimmassa asemassa olevien ihmisten tilaa pyritään kurjistamaan entisestään, eivätkä nämä saa ääntään kuuluviin. 100 000 euroa ei ostaisi sellaista näkyvyyttä luokkaeroille, mitä nyt eri medioissa on saatu särkyneillä ikkunoilla. Luokkaerot ovat valitettava tosiasia, eivätkä ne katoa silmät sulkemalla. Mitä enemmän heikoimmassa asemassa olevia riistetään, sitä enemmän ihmiset tulevat lähtemään myös kaduille. Tämä oli vasta alkusoittoa.

Nimettömänä pysyttelevä vihainen mielenosoittaja summaa Luokkaretken saldoa: ”Lähiöstä linnaan osoitti, että kapinahenki eliittiä kohtaan kasvaa. Rikkaiden omaisuus sai suoraa palautetta, eivätkä edes sadat poliisit onnistuneet estämään keskustaan luokkaretkelle saapuneita näyttämästä, mitä mieltä he ovat luokkayhteiskunnasta. Poliisin tiedottaja, entinen kokoomuksen kansanedustaja Juha Hakola oli aivan hakoteillä valehdellessaan luokkaretken olleen hyvässä kontrollissa. Kaduille lähdetään, koska mitta on täynnä. Poliitikot ja talouseliitti ovat itse vastuussa aiheuttamastaan lamasta ja harjoittamastaan kurjistamispolitiikasta. Leikkauspolitiikka ja kontrolli eivät ole oikeita ratkaisuja. Pakotetaan eliitti maksamaan oma kriisinsä!”

© Teksti: Juha Säijälä / Kulttuurivihkot / Kuvat: Juha Säijälä

Lähiöst linnaan: itsenäinen luokkaretki