Meno-paluu ilmakehän tuolle puolelle – Transkaakon Tuorla-levyn arvostelu

Oho, onpa avaruus iso. Niin iso se on, etteivät ääniaallotkaan oikein jaksa kulkea siellä. Siksipä avaruuden inspiroima musiikki on useimmiten maalailevaa, utuista ja hiljaista. Tähtiintuijottelija hamuaa lempeään hypnoosiin, ja juuri sellaiseen tarjoaa pääsyn turkulaisen folkyhtyeen Transkaakon uusin levy Tuorla.

Levy on koostettu Tuorlan planetaariota varten sävelletystä materiaalista.

Tavoitteena on ollut luoda avaruuden äänimaisemaa, ja levyllä leijutaankin vahvasti Kármánin rajan tuolla puolen. Tähtisumun kuviin tällainen äänimaisema sopii kuin nakutettu. Mikään hittikimara ei tietenkään ole kyseessä, eikä sellaiseen ole pyrittykään. Ensi kuulemalta musiikki jää etäiseksi, mutta Tuorlalle kannattaa antaa aikaa.

Maalailun alta paljastuu rikasta musiikillista ilmaisua, ja melodiat antautuvat kärsivälliselle. Tahtilajit vaihtelevat tuttuun tapaan erittäin luontevasti. Levy soljuu notkeana kokonaisuutena alusta loppuun. Nimikappaleen nokkahuilumelodia on kerrassaan kaunis. Avaruuden maisemaa voi helposti katsella sulkemalla silmänsä musiikin soidessa, jos ei ehdi planetaarioon.

Transkaakko aloitti balkanilaisen musiikin airuena, mutta on sittemmin laajentanut sävyskaalaansa. Jalosteena on syntynyt monivivahteinen, ilmeikäs ja omaperäinen ryhmä, jossa on etenkin livenä runsaasti vimmaa ja paloa. Bändi on jo kauan paennut selvärajaisia määritelmiä ja alkuaikojen leimallista balkanilaissävyä.

Yhtyeen tarina alkoi, kun joukko turkulaisia amatöörimuusikoita päätti perustaa yhtyeen parikymmentä vuotta sitten. Kaakkois-Euroopan ja Lähi-idän kansanmusiikista innoituksensa saaneen kokoonpanon nimeksi vakiintui vuosikymmenen lopulla Balkanin Juhla, joka vaihtui 1990-luvun puolivälissä Transkaakoksi.

Alkuperäisestä Transkaakon kokoonpanosta ovat mukana enää Jaakko Isojunno, Janne Mäkelä ja Pekka Rappu. Yhtyeen musiikkityylikin on muuttunut traditionaalisesta balkanista perinteisiä kiintopisteitä karttavaksi rytmien ilotteluksi. Vanhasta muistuttavat eniten monipuoliset rytmit: bändille on yhtä luonnollista soittaa biisiä tahtilajissa 7/8 tai 9/8 kuin polkea sitä tasajakoisesti.

”Tärkeintä on pitää yllä aidon vaihtoehtoisen musiikin tulta”, sähköbusukia ja bağlamaa soittava Janne Mäkelä sanoo.

”Historiallisen dialektiikan kautta olemme balkanilaisen ja turkkilaisen musiikin bändi, jossa mukana oli pilliä ja muuta. Aluksi soitimme lainakappaleita Balkanin seuduilta. Siitä tämä kaikki lähti. Halusta soittaa ei-perinteistä eurooppalaista kansanmusiikkia.”

”Kun mukaan on tullut rockmuusikoita, juttua on kehitelty eteenpäin. Jotkut kuvaavat musiikkiamme psykedeeliseksi rockiksi, balkanilaiseksi folkrockiksi tai progeksi”, solisti Daniela Fogelholm kertoo.

”Tämä on vakava harrastus meille. Se merkitsee muutakin kuin musiikkia: olemme hyviä ystäviä keskenämme”, Fogelholm sanoo.

Treenit pidetään joka toinen viikko. Fogelholmin mukaan yhtyeen pitkän iän salaisuus on siinä, etteivät he kyllästytä tosiaan liikaa.

Viulisti Johanna Schwelan mukaan yhtyeestä puuttuu painostus: ”Tiedän bändejä, joissa on yksi, joka on hirveän kunnianhimoinen. Se puuttuu meiltä. Stressi. Soittomme on demokraattista.”

Transkaakon sävelet ovat muuttuneet selvästi ambient-tyylisiksi. Tämän allekirjoittaa myös kitaristi Pasi Nurmi. ”Musiikkimme oli ennen roiskimista. Nykyään se on maalailua. Uusimmalla pitkäsoitollamme Tuorlalla lähdimme tekemään avaruusmusiikkia omilla ehdoillamme, emme niinkään avaruusmusiikin. Emme esimerkiksi soita syntetisaattoreita.”

Yhtyeen viides levy, Tuorla, poikkeaa yhtyeen aiemmasta tuotannosta selvästi. Nyt soudetaan hitaalla tempolla, ja laulu on mukana vain instrumenttina muiden joukossa. Teema ehkä sitoo musiikkia liikaa, sillä sekaan olisi kaivannut ripauksen Transkaakolta hyvin luonnistuvaa hengästyttää rytmiä.

Transkaakon näkemystä siitä, miltä avaruus kuulostaa, ei voi kiistää – sen verran harvoin siellä tulee käytyä. Tuorla on silti kokonaisuutena hieman tapahtumaton. Kai avaruudessakin voi olla actionia? Levyn helmeksi nouseekin hieman nopeammassa tempossa kulkeva Sfääri.

Tällaisiin sfääreihin matkustaa ilokseen. Suosittelen silti meno-paluuta, sillä arkielämä voi osoittautua hankalaksi näissä tunnelmissa.

© Teksti: Juha Säijälä / Voima