Poliisikoulun pudokkaat koulunpenkille – kolumni

Voima-lehti uutisoi viime numerossaan laajasti vartijaväkivallasta Suomessa. Samaan ilmiöön huomion on kiinnittänyt myös moni yksittäinen kansalainen, muun muassa blogikirjoituksissa. Vartijoiden laiton ja laillisuuden rajamailla liikkuva toiminta näyttääkin olevan yhä lisääntymään päin.

Kukaan tuskin kiistää, etteikö vartiointia tarvittaisi. Mari Kiviniemen porvarihallituksen tipautellessa ihmisiä pois perustoimeentulon piiristä, kuten viimeksi alle 25-vuotiaat koulutuksesta kieltäytyvät nuoret, rikollisuus ja muu epätoivottava käyttäytyminen lisääntyvät vääjäämättä ja samalla vartiointimarkkinat kasvavat. Mutta millaista suojaa me tarvitsemme?

Jos ihmistä pelottaa liikkua tilassa jossa partioivat yksityisten vartiointiliikkeiden nuoret nulipäät, on jotain pahasti pielessä. Ja yhä useampaa vaikuttaa pelottavan. Vaikka tätä pelkoa on tuotu julkisuuteen, pysyvät vartiointiliikkeet hiljaa, samoin kuin myös vartiointipalveluita ostavat tahot – yhtenä niistä VR. Esimerkiksi Helsingin rautatieasemalta on kantautunut lukuisia ikäviä uutisia vartijoiden pahoinpitelemiltä kansalaisilta. VR on kieltäytynyt kommentoimasta näitä tapauksia muutoin kuin ilmoittamalla ”tutkivansa jokaisen epäilyn”. Tutkimustuloksia se ei ole nähnyt aiheelliseksi julkistaa, joten perustellusti voi epäillä tutkimuksia edes tehdyn – ainakaan huolella, sillä sama Turvatiimi Oy partioi steissillä tänäänkin.

Vartijoiden joukko muodostuu lähinnä nuorista miehistä. Tämä ikäryhmä on jo lähtökohtaisesti epäsopiva mihinkään missä käytetään voimaa – sen rajoja ja hallintaa kun vasta opetellaan. Työ on nimittäin vaikeaa ja siinä törmää pääasiassa hankaliin tilanteisiin ja asiakkaisiin. Tällöin iän tuoma kokemus, sosiaaliset taidot ja hyvät hermot ovat olennaisessa osassa toimiakseen ammatissa ilman ylilyöntejä.

Vartijan ammatti onkin äärimmäisen vastuullinen ja niitä harvoja, joissa yksityinen taho saa kajota ihmisen koskemattomuuteen ja käyttää voimaa. Kun poliisit opiskelevat vaativaan ammattiinsa vuosia, vartijalle riittää vähimmillään viikko.

Ala tarvitseekin pikaisen kurinpalautuksen: vastuullisen johdon ja eettisen säännöstönsä, mutta myös osaavan ja ammattitaitoisen työntekijäkunnan. Työn perusasioissa, kuten voimankäytössä, psykologiassa, ensiavussa ja oikeusopissa riittää opeteltavaa useaksi vuodeksi. Ammattikorkeatasoista koulutusta heille onkin tarjolla, mutta amk-tutkinto ei ole edellytys toimia alalla ja vain murto-osa onkin sen suorittanut. Työn vaativuus ja vastuu edellyttäisivät jokaiselle alalla työskentelevälle pakollisen ammattikorkeatasoisen koulutuksen, alkaen soveltuvuuskokeista.

Tämä tietysti tarkoittaisi työvoimakustannusten kasvamista alalla, joka ei ole taloudellisesti tuottava, eli kapitalistille arvoton pakko. Selvää silti on, että myös vartiointialan duunari ansaitsee arvonsa: kunnon koulutuksen, kunnioituksen ja liksan, jolla elää.

Juha Säijälä
Juha Säijälä
Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja.

Kolumni on julkaistu Tiedonantajassa 18.3.2011.

© Teksti: Juha Säijälä / Tiedonantaja