Tallinnalaisia tarinoita merenrannalta

Lidia Kölvart. Kuva: Juha Säijälä.

Yhdessä Turun kanssa Euroopan kulttuuripääkaupunkina toimii Viron pääkaupunki Tallinna. Lähtökohdat eteläisellä kulttuuripääkaupungilla ovat olleet hyvin erilaiset verrattuna pohjoisempaan kaimaansa; myös kaupunkien yhteistyö on jäänyt hyvin vähäiseksi, vaikka molemmat ovatkin Itämeren rannalla, linnuntietä vain parinsadan kilometrin päässä toisistaan.

Turun liimatessa kulttuuria koristeeksi kaupunkinsa imagoon yhdeksi vuodeksi, hakee Tallinna taas todellisia vaikutuksia kauas tulevaisuuteen. Tallinna kysyi kaupunkilaisilta ehdotuksia siitä, mitä he haluavat nähdä, tehdä ja muuttaa omassa kaupungissaan. Hankkeen vetäjät huomasivat yli 600:ssa ehdotuksessa yhden yhdistävän teeman: meren.

Hanke onkin nostanut esiin kaupungin merenrannan; sen tosiasian, että meren läheisyys on Tallinnassa tuskin huomattavissa. Mereen rajoittuvat alueet ovat satamien ja teollisuuden käytössä. Enimmäkseen hylätty, tyhjä, roskien ja raunioituneiden rakennusten täyttämä ranta-alue haitaa vielä nykyäänkin Tallinnan keskustan sekä meren välisen yhteyden luomista.

Kultttuuripääkaupunkihanke tekikin rohkean ratkaisun halullaan vaikuttaa kaupunkikuvaan ja -politiikkaan ottaen kantaa juuri siihen, mitä kaupunkilaiset siltä ideakilpailussa toivoivat. Mikko Fritzen, Tallinn 2011 -säätiön hallituksen jäsenen, mukaan tavoitteena on saada aikaan muutos sekä käytännössä että myös runollisemmalla tasolla.

”Ideamme kertoo yhdestä Tallinnan kiistämättömästä tarpeesta, halusta tuntea meren läheisyys. Valitsimme tarinoiden kertomisen Tallinnan merenrantakaupunkiin liittyvän perusajatuksen toteutustavaksi.

Vuoden tunnus ’Tarinoita merenrannalta’ jakautuu puolestaan pienemmiksi tarinoiksi, joiden aiheina ovat esimerkiksi ’Tarinoita vanhasta kaupungista’, ’Tarinoita yhdessä laulamisesta’ ja ’Tarinoita unelmista ja yllätyksistä’. Kaikkia tapahtumia ei voida toteuttaa merenrannalla, mutta tarinoidemme avulla voimme viedä ajatuksen näyttely- ja teatterisaleihin, konserttilavoille, kaupungille ja ihmisten tajuntaan, jotta ajatuksesta kehittyisi halu osallistua. Vain tällä tavoin Tallinnasta voi jälleen kerran tulla merenrantakaupunki, jossa on hyvä elää ja vierailla.”

Kulttuuripääkaupunkihanke on kohdannut myös vaikeuksia. Tallinn 2011 -säätiön toimitusjohtaja Jaanus Mutli pitää näistä isoimpana taloudellista kriisiä, joka tarkoittaa alkuperäisen budjetin supistamista huomattavasti.

”Emme ole joutuneet peruuttamaan mitään projekteja, mutta tämä on tarkoittanut että niitä on ollut monimutkaisempaa toteuttaa.”

Tallinnan hankebudjetti on Turun 50 miljoonaan euroon verrattuna pieni. Vuosille 2007-2012 on Tallinnassa budjetoitu vain 15,4 miljoonaa euroa. Tämä on vain noin 36 prosenttia suunnitellusta.

Turun valintaa kultttuuripääkaupunkikumppaniksi Jaanus Mutli pitää hyvänä. ”Ensimmäistä kertaa Euroopan kulttuuripkaupunkien historiassa ovat pääkaupungit näin lähellä toisiaan, mikä tarjoaa monille vieraille vaivattoman mahdollisuuden vierailla niissä molemmissa.”

Hän ei ole ollut tietoinen Turussa tapahtuneesta peruskulttuuripalveluiden alasajosta tai vaikkapa teatterille tarkoitettujen valtionavustusten väärinkäytöksistä. Hän pitää niitä uskomattomina.

”Euroopan kulttuuripääkaukihanketta ei pitäisi rahoittaa toisten jo olemassaolevien kulttuuristen ja sosiaalisten instituutioiden kustannuksella”, Mutli viestittää. Hän toivoo, että Tallinnan kulttuuripääkaupunkivuosi toisi esiin virolaista kansanluonnetta.

”Tallinna on monikasvoinen ja tänä vuonna niitä kaikkia on mahdollista esitellä niin vierailijoille kuin paikallisille. Vain kulttuurisien muuttujien ja ravistajien monimuotoisuuden kautta voimme tuoda esiin virolaista mielentilaa, kansanluonnetta. Meillä on erittäin ammattitaitoista korkeakulttuuria toisessa päässä ja nuorten ruohonjuuriprojekteja spektrin toisessa päässä.”

Pienellä rahalla Tallinna onkin saanut koottua vaikuttavan ohjelman. Sitä kuvaa parhaiten positiivinen kotikutoisuus, innostus asiaan ja osallistumisen matala kynnys. Vuoden aikana on tarjolla yli 250 kulttuuriprojektia, tilaisuutta ja festivaalia. Melkein jokaiselle vuoden viikonlopulle on tarjolla keskisuuria tapahtumia.

Helmikuisena viikonvaihteena tarjolla oli psykedeelistä ja kokeilevaa audiovisuualista musiikkia tarjoava Heliosphere sekä Monikulttuurinen Sirkus -festivaalit. Molemmat järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa, vaikka Monikulttuurisen Sirkuksen juuret juontavatkin jo 18 vuoden taa.

Lidia Kölvart on toiminut festivaalin järjestävän paikallisten vähemmistöjen säätiön Lyran johtajana koko tämän ajan. ”Idea tällaisen yhdistyksen muodostamisesta syntyi aikana jolloin virolaiset kansana ymmärsivät olevansa vapaita. Ja kaikki tämä alkoi Baltic Gameseistä”, hän kertoo.

Festivaalin päätavoite on pitää yllä Viron lukuisten eri vähemmistökansojen identiteettiä.

”Kulttuuri-identiteetin pitäisi olla kaikista tärkein eri vähemmistöillä. Meillä voi olla erityyppisiä maantieteellisiä piirteitä, mutta kun on tavoite edustaa kulttuuri-identiteettejä ja on mahdollisuus tuoda esiin kulttuuri-identiteettiään, se vahvistaa koko yhteiskuntaa. Värikkyyden ja erilaisten piirteiden määrä yhteiskunnassa lisääntyy, kun tiedostetaan myös toisia kulttuureja ja niiden piirteitä.”

Tallinnan kaupunki on lähtenyt festivaalin järjestämiseen mukaan. ”Tallinna on auttanut ja tukenut taloudellisesti yhdistystä festivaalin järjestämisessä. Valitettavasti valtiolta emme saaneet tukea”, Kölvart kertoo. Hän suhtautuu kultuuripääkaupunkivuoteen positiivisesti.

”Olen ymmärtänyt, että hankkeessa on paljon ihmisistä lähtevää potentiaalia ja voimavaroja.

Ihmisille täytyy antaa luottamusta, silloin he voivat olla osallisena erityyppisissä tapahtumissa enemmän ja enemmän. Se, että poliitikot ovat sekaantuneet liikaa kulttuuripääkaupunki vuoteen on aiheuttanut ongelmia. Meillä on kokemusta pitkältä ajalta poliitikkojen käsittelystä, emmekä luota heihin jotka vaaleja edeltävissä kampanjoissaan alkavat juosta ympäriinsä antamassa tukeaan kulttuurille.”

”Haluamme sanoa, ettei raha ole niin tärkeää tapahtumien järjestämisessä, tärkeintä on asenne ihmisiä kohtaan, että osoitetaan ihmisille heidän samanarvoisuutensa ja tämä on mahdollista vain kulttuuri-identiteettien esiintuomisen kautta.”

Otteita lähestyä kulttuuria ja sen juhlavuotta voi siis olla monia. Kuluvan vuoden eurooppalaiset pääkaupungit näyttävät tässä ääripäitä. Tallinna on lähtenyt tukemaan jo olemassaolevaa, paikallisuutta ja yhteisöllisyyttä luovaa kulttuuria, joka ottaa myös rohkeasti kantaa ja jättää jäljen.

Virolainen runoilija Juhan Viiding on kirjoittanut: ”Kukaan ei nuku puolestani, ei valvo eikä koe tuskaa puolestani. Muistin pohjassa, aistimetsän takana, totuus haluaa nousta jaloilleen.” Tämän runon kautta Tallinn 2011 -säätiön ohjelmatiimin vetäjä Jaanus Rohumaa haluaa kuvailla Tallinnaa Euroopan kulttuuripääkaupunkina.

© Teksti: Juha Säijälä / Kulttuurivihkot / Kuva: Juha Säijälä