Mai Kivelä, vapaa radikaali

Mai Kivelä aloitti Vasemmistonuorten pääsihteerinä. Kuva: Minna Kallinen.

Vasemmistonuorten tuore pääsihteeri Mai Kivelä on kasvanut ympäristö- ja eläinoikeusliikkeen mukana. Jo yhdeksän vuotiaana hän liittyi Greenpeacen tukijäseneksi ja tämä järjestö on siitä lähtien ollut hänelle läheinen ja rakas.

– Muistan olleeni 11-vuotias, kun kesäloman aikana tein vapaaehtoishommia Suomen toimistolle. Toimistohommia, koska eihän silloin ollut mitään vapaaehtoisryhmiä, saati sen ikäisille, Mai Kivelä muistelee.

Lukion jälkeen Kivelä alkoi opiskella kansalaistoimintaa ja tutustua eri järjestöihin, oli Attacin kokouksissa, järjestämässä mielenosoituksia Irakin sodan sytyttyä ja valtaamassa taloja. Tämän jälkeen Greenpeace kutsui jälleen. Mistä Main rakkaus juuri tähän järjestöön kumpuaa?

– Greenpeace tuli siitä, että se oli niin näkyvä järjestö, josta sai tietää nuorena. Jo silloin viehätti suoran toiminnan lähtökohta. Se vetosi voimakkaasti idealistiseen nuoreen.

Humanismia teoriassa ja käytännössä

Lukion ja välivuosien jälkeen Mai Kivelä opiskeli kansalaistoimintaa Humanistisessa ammattikorkeakoulussa.

– Opiskeluaikana tein paljon esimerkiksi Greenpeace-aktivismia ulkomailla, olen ollut järjestön laivoilla ja esimerkiksi Slovakiassa, Saksassa, Belgiassa, Tanskassa ja Ruotsissa erilaisissa kampanjoissa ja mielenosoituksissa.

Kivelä on esimerkiksi istunut Sini Saarelan kanssa tien varrella muutamia viikkoja seuraamassa Venäjän puoleisessa Karjalassa laittomia hakkuita ja kuljetuksia.
– Pointti oli se, että suomalaiset puufirmat ostivat laittomasti hakattua puuta Venäjältä, ja sitä piti päästä dokumentoimaan: miltä alueilta puuta tuodaan ja mihin tehtaisiin viedään. Ihan konkreettisesti istuttiin siellä metsätien varressa ja seurattiin tukkirekkoja rajalle. Ja rajan toisella puolella samoin.

Valmistuttuaan yhteisöpedogogiksi Kivelä lähti lukemaan tästä muutaman vuoden kuluttua sosiologiaa Tampereen yliopistoon ja viime vuonna hän jatkoi opiskeluitaan Lontoossa maisteriksi.

– Ohjelma, jota opiskelin Lontoossa oli nimeltään ”ympäristö ja kehitys”, yhteiskuntamaantieteen ohjelma. Minua kiinnosti nimenomaan sellainen jatkokoulutus, jossa käsiteltäisiin ympäristö- ja kehityskysymyksiä yhdessä.

Rohkeiden ihmisten Greenpeace

Opiskeluiden yhteydessä Kivelä suoritti muutaman työharjoittelun Greenpeacelle ja teki kaikenlaisia vapaahtoishommia järjestölle, osallistui suoraan toimintaan ja mielenosoituksiin.

– Valmistuttuani hain järjestöön töihin. Muistan kun olin siellä tekemässä jotain, ja yksi työntekijä kysyi, että “sähän valmistut nyt, mitä aiot sitten alkaa tehdä?”. Vastasin hänelle, että “sitten musta tulee vapaa radikaali”.

Kivelä päätyi kuitenkin Greenpeacelle töihin heti: koska hän oli ollut monta vuotta aktiivisesti vapaaehtoisena, tuntui loogiselta aloittaa siellä palkkatyö.
– Haave olikin tehdä työkseen sitä mitä haluaisi muutenkin tehdä.

Kivelä toimi vapaaehtoiskoordinaattorina, action-koordinaattorina ja kampanja-avustajana. Hän oli myös Pohjoismaisen vapaaehtoisyksikön, vapaaehtoiskoordinaatiotiimin, kakkosvetäjä.

Greenpeacen radikaalius vetoaa häneen. Se, että uskalletaan ajaa asioita myös konfrontaation kautta. Järjestön toiminnan tapaa ja tyyliä hän pitää tärkeänä.
– Suomessa ei ole hirveästi radikaaleja järjestöjä mistä valita. Minulle ympäristöasiat ovat olleet todella tärkeitä. Greenpeace on paras ympäristöjärjestö mitä tällä hetkellä on. Se on tehokas, rohkea ja saa paljon aikaan. Arktis-kampanjassakin on lähes neljä miljoonaa ihmistä mukana!

Monipuolinen oikeudenmukaisuus

Mutta ovatko Mai Kivelälle ympäristöasiat poliittisen ideologiansa prioriteettina?
– Fakta on, että ympäristö asettaa reunaehdot kaikelle muulle poliittiselle toiminnalle. Olen itse ollut tosi kiinnostunut ympäristökysymyksistä myös sitä kautta, miten ne ovat myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiä, keihin ympäristöongelmat kohdistuvat ja ketkä niitä aiheuttavat.

Ympäristöongelmat ovat Kivelän mukaan kokonaisvaltaisia kysymyksiä; käsitellessä ympäristökysymyksiä pakostikin käsittelee myös oikeudenmukaisuuskysymyksiä.
– Kun miettii mistä ne johtuvat ja miten ne ratkaistaisiin niin pakostakin tulee mukaan valtasuhteet, talousjärjestelmä ja kaikki muu.

Eläinten oikeudet ovat olleet oma lukunsa, kun Kivelä miettii maailmankuvaansa. Siihen kuuluu loogisesti halu elää muita vahingoittamatta ja tavoitella oikeudenmukaista maailmaa.

– Ajattelussani ihmiset ei ole ainoita yksilöitä joita kohtaan voi haluta olla solidaarinen, ja joilla on omat intressit, ja joita ei saa sortaa ja riistää.

Häntä kiinnostaa talous esimerkiksi tuloerojen kautta, mutta ylipäätänsä epätasa-arvo. Se ilmenee Kivelän mukaan monella tavalla: olkoon se sitten vaikka suuryritysten vallan kasvun vastustamista, toimintaa tuloerojen kaventamiseksi, perustulokampanjaa tai yhteisöveron alentamispäätöksen kritisoimista.

Puolue vaikuttamisen areenana

Vasemmistoliiton jäsen Mai Kivelä on ollut viime vuodesta.
– Sanoisin, että Vasemmistoliiton jäsenyys ei enää pelota, kuten nuorena. Silloin kun liityin Vasemmistonuoriin yhdeksän vuotta sitten, tärkeä pointti oli, ettei automaattisesti samalla liittynyt puolueeseen, koska se olisi tuntunut liian epäilyttävältä.

– Minulla on ehkä ollut aika anarkistinen asenne vaikka en ole ollutkaan anarkisti. Onhan Vasemmistoliiton sisälläkin tapahtunut yleisesti hyvää kehitystä viimeisen kymmenen vuoden aikana, vaikka tämä nykyinen hallitustyöskentely on tietysti rankkaa. Näen puolueen taas yhtenä uutena areenana, jota kautta voi vaikuttaa.

Nyt kun Kivelä on ollut kymmenen vuotta täyspäiväisesti mukana kansalaistoiminnassa ja järjestöissä, on hän usein päätynyt eri kampanjoissa huomaamaan, että lopputuloksessa – siinä miksei hyvää muutosta saada aikaiseksi – on suurimman ongelman aiheuttanut poliittisen tahdon puute.

– Vaikka ratkaisut olisivat teknisesti olemassa, on ihmisten enemmistön tahto, on aina ongelma se, ettei ole poliittista tahtoa. Tuntuu, että solmukohta on siellä missä edustuksellisen demokratian valta on.

Huipputyypit kaduilla ja kabineteissa

Nykyinen työantajansa Vasemmistonuoret on Mai Kivelästä “huippujärjestö”.
– Samaan aikaan mielenkiintoista ja riittävän haastavaa. Saa niin paljon motivaatiota, kun tekee työtä ihmisten kanssa jotka on lämminhenkisiä, mutta silti skarppeja ja haluavat yhdessä ajaa muutosta.

Vasemmistonuoret poliittiselta agendaltaan ja toimintatavoiltaan vastaa pitkälti Kivelän ajatusmaailmaa.

– Vaikka olemme poliittinen nuorisojärjestö, teemme omista lähtökohdista omia kampanjoita. Haluan itse painottaa monipuolisia toimintatapoja ja sloganiamme “kaduilla ja kabineteissa”. Jos ajattelee omaa yhteiskunta-analyysiani, niin mielestäni tämä on oikeasti hyvä strategia.

Ei punaista ilman vihreää

Mai Kivelä painottaa, että nyt on rakennettava vahvaa punavihreää liikettä, joka haastaa samaan aikaan hegemonisessa asemassa olevaa uusliberalistista talouspolitiikkaa sekä konservatiivi- ja nationalistioikeistoa.

– Tärkeää on ymmärtää, että ympäristökysymyksiä ei voida ratkaista ilman vasemmistolaista talous- ja yhteiskunta-analyysia, eikä myöskään vasemmistolaista politiikkaa voi tehdä ilman, että olemme ratkomassa ympäristöongelmia: koska mitään ei jää jäljelle, jos emme ota ympäristökriisejä tosissamme.

© Teksti: Juha Säijälä / Kansan Uutiset / Kuva: Juha Säijälä