Kreikan kansan kohtalosta – kolumni

Suomalainen lehdistö on joka toinen päivä ollut tietävinään Kreikan kohtalon, tai edes sen hetket. Suomen kansa taas on ollut löytämässä vähän jokaisesta Jorgoksesta syypään siihen tilaan, missä maa nyt myllää.

Mutta mikä on Kreikan tila? Suomalainen media näyttää kuvaa mellakoista ja veikkaa, koska drakmat otetaan jälleen käyttöön. Suomen kansa uskoo, ettei kellään ole varaa mihinkään. Kaikki on täällä sen mukaan vähintäänkin epätoivossa ja kaaoksessa.

Kun astelee Kreikan pääkaupungin Ateenan kapeilla kujilla, saa kriisi oikeat mittapuunsa. Kyllä, kansa kärsii. Kyllä, kansa kiristää nälkävyötään. Mutta silti tavernoista kuuluu iloinen puheensorina yltyen aina välillä väittelyksi. Hinnat nousevat, eikä niin moneen kahvikupposeen olekaan enää varaa. Silti harva ouzeria on pistänyt lapun luukulle. Tyhjiä liiketiloja on siellä täällä, aivan kuin Helsingissäkin.

Kriisi on enemmän pään sisällä, kuin missään muualla. Kyse on kapitalistien ja suurten pankkien kriisistä, jonka maksajaksi – kuten tavallista – on joutunut kansa; kiitos EU:n, tuon kapitalistien rakennelman, joka huojuu kovempaa kuin koskaan. Kansa tiedostaa kaiken tämän ja suomalaisille tuttu maan kansallissäveltäjä Mikis Theodorakis onkin todennut: ”Kreikan kansalta on yritetty ottaa monta kertaa valta pois, niin nytkin, mutta se ei onnistu.”

Se ei todellakaan onnistu. Kun kapitalisti keksii kepposen, kuten nostaa vaikkapa elintarvikkeiden hintoja, kansalaiset keksivät kiertotien. Koko maata leimaa vahva antiautoritaarisyys. Turhia sääntöjä ja totuttuja toimintamalleja ei noudeteta, täällä ajatellaan omilla aivoilla. Niinpä alkutuottajat ja loppukuluttajat ovat tässäkin tapauksessa löytäneet kadunkulmissa toisensa. Tuotteet myydään suoraan halvemmalla ja arvatkaapa kuka jää nuolemaan ahnaita näppejään?

Parlamenttitalon edustan Syntagma-aukion puun juurella mies ampui taannoin epätoivoissaan itsensä. Tämä herätti kansalaisissa tunteenpurkauksen, sellaisen mihin vain kreikkalainen kansa pystyy. Puun edusta täyttyi kynttilöistä, muistoteksteistä ja surevista ihmisistä; muistomielenilmauksessa leijui poliisin kyynelkaasu, kuten tuon aukion demoissa aina.

Tästä pitää huolen pieni, mutta äänekäs anarkistien joukko, josta kaikki kansalaiset eivät varauksetta pidä. Tämä joukko antaa myös mellakkamateriaalin kansainvälisille uutistoimistoille vääristäen kuvaa koko maasta ja sen tilasta. Suurin osa ihmistä käyttäytyy yllättävän rauhallisesti, käy kituuttaen töissä ja maksaa hammasta purren koko ajan kasvavat veronsa.

Tämä kansakunta on vahva, se tietää taustansa ja sillä on usko huomiseen. Virheitä on tehty, sen myöntävät kaikki. Mutta ketkä niitä ovat tehneet, se onkin jo eri asia: suuret pankit lainoittajina ja hallinto väliinpitämättömyyttään. Kymmenmiljoonainen kansa on ollut sivustaseuraajana siinä suuressa kusetuksessa, jota se saa nyt karvaasti maksaa. Antakaa kreikkalaisten heristää nyrkkiä, sillä heillä on enempi aihetta siihen kuin kellään muulla. Yhdet Suomen lainavakuudet näyttäytyvät mitättöminä, kun katsoo Syntagma-aukion muistopuuta. Tämä kapitalismin kauhea kukkanen todella tappaa.

Juha Säijälä
Juha Säijälä
Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja.

Julkaistu Tiedonantajassa 13.4.2012.

© Teksti: Juha Säijälä / Tiedonantaja