Kiti Neuvonen: ”En valinnut musiikkia, musiikki valitsi minut”

"Ehkä vielä kerran, ennen kuin täytän 70, nousen lavalle uusien ja vanhojen laulujen kanssa", Kiti Neuvonen miettii. Kuva: Kansan Arkisto.

Vietnamin sodan loppuminen ja Salvador Allenden traaginen kuolema olivat nuorelle Kiti Neuvoselle tärkeitä käännekohtia 1970-luvulla. Tänä päivänä Neuvonen on yhä taistelemassa kulttuurin keinoin solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

”Koko maailma, kaikki maanosat, tulivat ihmisen syliin. Koimme valtavaa yhtenäisyyttä maailman työtä tekevien kanssa. Tämä on kasvattanut minua, se oli yksi yliopisto lisää. Tovereita ja kansainvälistä toimintaa oli kaikkialla”, Neuvonen muistelee nuoruutensa merkkipaaluja.

Solidaarisuus on hyvin keskeinen eetos joka leimaa hänen sukupolveaan. Yhteisvastuun lisäksi hän näkee myös tärkeänä seikkana ikäluokalleen 1960-70 -luvuilla rakennetun sosiaaliturvajärjestelmän: päivähoidon, peruskoulun, kansanterveyslain, työttömyysturvajärjestelmän.

”Kaikki isot asiat, joita nyt ajetaan alas. Olen nähnyt kun järjestelmä on luotu, ja näen nyt kuinka oikeisto ajaa sitä alas.”

Suomen pikku-Viipurissa Lahdessa evakkoperheeseen syntynyt laulaja, runoilija ja radiotoimittaja Neuvonen on elänyt vasemmiston taistelussa mukana koko ikänsä, nuoresta tytöstä.

Vallankumouksen papittaria

”Opiskelin Savonlinnan taidelukiossa vuonna 1968 kun Vanha vallattiin. Sisareni piti yhteyttä ja minusta tuntui, että olin jumalan selän takana, kaikki tapahtui Helsingissä. Niinpä tulin Lahden kautta Helsinkiin ja suurin piirtein suorin jaloin kävelin ylioppilasteatteriin ja sanoin, että haluan tulla tänne mukaan”, Kiti Neuvonen muistelee, Ylioppilasteatteriin hän myös pääsi. Tällöin perustettiin teatterin vaalityöryhmä Vanha Myyrä.

”Teimme Ylioppilasteatteriin näytelmän Vanhan valtaus, jonka Timo Kallinen ohjasi. Siinä laulettiin muun muassa Kansainvälinen rokkiversiona. Vanha Myyrä syntyi sitä kautta. Äidilleni se oli vähän kauhistus, mutta hän pesi kukkahuivini ja sanoi vain, että sinulla pitää olla siistit vaatteet kun esiinnyt.”

Helsingin aika oli Neuvoselle haipakkaa metallin lakkoineen ja rauhanliikkeineen. ”Koko elämä oli osallistumista, välillä kerettiin käydä kotona nukkumassa ja istumassa punkkulasin ääressä. Ystäväpiiri oli samoja aktiivisia ihmisiä. Sitten tulivat Berliinin laulujuhlat ja sen perään Berliinissä oli vielä Maailman nuorison festivaalit.”

”Olimme vallankumouksen papittaria, Aulikki Oksanen, Kaisa Korhonen, Annariitta Minkkinen ja minä. Meitä oli joukko naisia, jotka nousivat esille. Kelpasin kaikkiin juhliin esiintymään ja minua arvostettiin työväestön, ammattiyhdistysliikkeen piirissä.”

Laulajan ura otti Neuvosen otteeseensa, jonka myötä hän tuli koko Suomelle tutuksi: ei vähiten Anu Kaipaisen sanoittaman ja Kaj Chydeniuksen säveltämän Nuoruustangon myötä. Kappaleen, jonka mukana huokailee jo kolmas, ellei neljäs sukupolvi.

”Vasta vuosien, vuosien päästä havahduin siihen, että Nuoruustangosta muodostui oman sukupolveni ikivihreä rakkkauslaulu. Kappaleeseen sisältyy yhä se sama ehdottomuus ja se on minulle yhtä rakas edelleen”.

Ruuhkavuodet saapuivat

”Muutin Helsingistä Tampereen yliopistoon opiskelemaan 1973. Jatkoin myös musiikkiopintojani konservatoriossa. Tampere oli siihen aikaan vahva työläiskaupunki. Pirkanmaalla oli useita aktiivisesti toimivia ohjelmaryhmiä ja kuoroja”, Kiti Neuvonen kertoo.

Vuosittain pidettiin itsenäisyyspäivän työväenlaulukonsertti, jossa esiintyivät eri lauluryhmät ja mukana oli jo paljon ammattinäyttelijöitäkin. ”Oma roolini muuttui aina enemmän solistiseen suuntaan.”

Neuvonen esiintyi paljon vasemmistojärjestöjen ammattiyhdistysliikkeen ja rauhanliikkeen tilaisuuksissa.

”Ohjelmistooni kuului paljon vanhoja työväenlauluja, mutta kuten muuallakin uudet, jo ammattirunoilijoiden ja säveltäjien laulut kiirivät myös Tampereelle.”
Hän löysi hyvin nopeasti hyviä säestäjiä, säveltäjiä ja muusikoita joiden kanssa teki yhteistyötä.

”Mutta roikuin pitkään niin sanottuna puoliammattilasena poikani ollessa pieni.”
Vuonna 1996 valmistui Neuvosen yhdessä tamperelaisten muusikkojen kanssa tehty ensimmäinen LP-levy Kaupungin valot.

”Sitä serasivat varsinaiset ruuhkavuodet. Jätin päivätyöni nuoriso- ja kulttuuriohjaajana. Ryhdyin päätoimiseksi laulajaksi. Kaupungin valojen jälkeen tein kuudessa vuodessa neljä LP:tä. Konsertoin ja keikkailin paljon ympäri maata.”

Neuvonen vieraili myös yhden talven Tampereen Työväenteatterissa italialaisen Arturo Corson ohjaamassa Mystero Puffossa.

”Läheisimmät työtoverini olivat ja ovat edelleen nykyisin Tampereen Teatterin kapellimestarina toimiva Jyrki Niemi ja säveltäjä, luottosäestäjäni Vesa Tuomi. TTT:n kellariteatteriin valmistimme näyttelijä Juhani Niemelän kanssa kaksi runo- ja musiikkiesitystä, joista molemmat esitimme myös Kajaanin runoviikolla.
Valkeakosken Työväen Musikkitapahtumassa esiinnyin useana kesänä peräkkäin”, Neuvonen muistelee vain muutamia vaiheitaan viime vuosikymmeniltä.

Mielessä hyrisee uusia lauluja

Taitelija kertoo musiikkinsa muuttaneen muotoaan. ”Levyilläni on paljon venäläisiä lauluja, joiden tekstien suomennokseen osallituin Klaus Weckrothin kanssa: Bulat Ogutshavan, Vladimir Vysotskin ja Zanna Bizevskajan lauluja.”

Vaikka vanhoilla työväenlauluilla on aina ollut oma sijansa Kiti Neuvosen ohjemistossa, hän kertoo halunneensa laulaa hänelle ”omaa musiikkia”. ”Tamperelaisten rokkareiden kanssa teimme tiivistä yhteistyötä ja heistä monet soittavat levyilläni ja ovat olleet eri bändikokoonpanoissani. Muiden muassa Juice Leskinen on tehnyt eräälle levylleni useita sävellyksiä ja sanoituksia, samoin Dave Lindholm. Pate Mustajärven kanssa laulamme levylläni dueton, joka on hänen käsialaansa.”

Viimeisen suuren oman konserttinsa, Lue minulle nuoruus, Neuvonen piti Tampereella vuonna 2006. Se oli samalla hänen 35-vuotistaiteilijajuhla. Vesa Tuomi sävelsi hänelle parikymmentä Ilpo Tiihosen runoa.

”Samana vuonna sain kunnian esiintyä Lontoossa suomalaisen elokuvan viikolla. Mukana oli Jouko Aaltosen edellisenä vuonna ensi-iltansa saanut dokumentti 1970-luvun laululiikkeestä Kenen joukoissa seisot.”

Jo konserttia tehdessäni korvani alkoi oirehtia. Sairastuin Menieren tautiin ja menetin osan kuulostani. Jäin työkyvyttömyyseläkkeelle kahta vuotta myöhemmin.” Neuvonen kertoo oppineensa pikkuhiljaa elämään sairauden kanssa. ”Esiintynytkin olen ja opettanut hengittämistä ja lauluilmaisua. Mielessäni on alkanut hyristä uusia lauluja. Ehkä vielä kerran, ennen kuin täytän 70, nousen lavalle uusien ja vanhojen laulujen kanssa.”

”En aio lausua mantraa”

”Tekstit ovat minulle tärkeitä. Musikkilla on sekä esiintyjälle että kuulijalle kokemus, joka on subjektiivinen. Musiikilla on salaista voimaa. Se lohduttaa, vahvistaa ja auttaa käsittelemään omia kokemuksia ja tunteita. Musiikilla on suora tie aivojen tunnekeskukseen , ohi järjen tai ymmärtämisen”, Kiti Neuvonen miettii. ”Itse olen useissa tilanteissa purskahtanut itkuun kuullessani jotain ainulaatuista. Esiintyjähän ei itke keikalla, mutta on tilaisuuksia, joissa olen laulanut kyyneleet silmissä.”

Neuvosen suhde vanhaan työväenmusiikkiin on elinikäinen rakkaus. ”Se on opettanut minua ymmärtämään historiaa, solidaarisuutta ja sitä miten eri-arvoisuus, sorto ja sota ovat epäihimillistä, solidaarisuus ja ihmisen puolustaminen tärkeää. 1970-luvun laululiikeessä lauloimme vallakumousta ja muutosta. Paljon on vielä tehtävää. Antini työväenmusiikille arvioikoot kuulijat ja kokijat.”

Neuvonen muistuttaa, että ihmiset ovat laulaneet aina. ”Jo kivikauden ihmiset ääntelivät ja rakensivat alkeellisia soittimia. Hekin varmaan tyynnyttelivät lapsensa lauluillaan uneen.”

”Työväenlaulut ovat osa työväen kulttuuria. Ne voimaannuttavat, rohkeisevat ja luovat yhteisyyttä. Vanhojen laulujen kieli on sidoksissa aikaan ja voivat kuullostaa kankeilta ja karheilta. Osa 1970-luvun lauluista ovat sisällöllisesti menettäneet alkuperäisen merkityksensä.”

Neuvonen huomauttaa sanoitetun musiikin olevan sidottu aina aikaansa, mutta suuret teemat, kuten sodan vastaisuus, rauha, vapaus, veljeys, tasa-arvo ja solidaarisuus ovat edelleenkin ajankohtaisia teemoja.

Nykymusiikki kuluttaa ihmistä

Mikä pitkän uran tehneelle, työväenmusiikista luennoineellekin Kiti Neuvoselle on tämän päivän työväenmusiikkia?

”Lainaan tähän itseäni viisaampaa, kirjallisuudentutkija Raoul Palmgrenia, jonka työväenkirjallisuutta koskeva luokitus pätee myös työväenlauluihin. Palmgrenin luokittelu menee näin: laulut joissa kuvataan olemassa olevia olosuhteita; laulut laulut joissa valitetaan näitä olosuhteita nimittämättä syitä niihin; laulut joissa näennäisesti vain valitetaan olosuhteita, mutta joissa jo on havaittavissa enemmän tai vähemmän kätkettyä kritiikkiä hallitsevaa luokkaa kohtaan; laulut joissa otetaan hyökkäävästi kantaa sortoa ja hätää, hyväksikäyttäjiä ja riistäjiä vastaan; laulut joissa sen lisäksi tuodaan sorretun luokan aineelliset tarpeet sekä kansan tulevaisuuden kuvitelmat; laulut joissa ilmaistaan selvästi järjestäytyneen työväestön päämäärät ja vaatimukset.”

Neuvonen harmittelee musiikkielämän kaupallistumista. Ylikansalliset levy-yhtiöt tuottavat valtavan määrän viihdyttävää musiikkia, jonka elinkaari on lyhyt. ”Joka vuosi valitaan uudet tangokuninkaaliset, idolsit ja voice of finlandit. Radiokanavien soittolistat, myös Yle tuuttaavat samaa, kunnes uudet muoti- ja iskusävelet ottavat oman paikkansa. Musiikkia kulutetaan ja se kuluttaa ihmistä.”

Maailmanmusiikki, pienten levy-yhtiöiden tuotanto ja omakustanteet ovat Neuvoselle virkistävä poikkeus. ”Maailmassa soditaan yhä, kuollaan nälkään ja ihmiset kohtaavat epätasa-arvoa. Vieläkin tehdään sotilasvallankaappauksia ja ihmisiltä riistetään oikeudet.” Nyt olisi Neuvosen mukaan tilaa 2000-luvun rauhanlauluille, lauluille työttömyydestä ja solidaarisuudesta.

”Toivon, että tälle vuosituhannelle löytyy omat agit-propinsa, annariittaminkkisensä ja kitineuvosensa!”

© Teksti: Juha Säijälä / Kulttuurivihkot / Kuva: Kansan Arkisto