Kauppa ja kuluttajavirasto köyhän kimpussa – kolumni

Punaisten hintalappujen metsästäjät ovat jälleen laman myötä lisääntyneet. Punalaput yleistyivät sopivasti viime vuoden alussa biojätemaksujen noustessa; alehinnoilla ruokakaupat yrittävät tinkiä jätekustannuksista.

Tämä huomattiin myös kuluttajavirastossa ja näin viime viikkoina on kuultu mielenkiintoinen sanasota kuluttajaviraston ja Päivittäistavarakauppa ry:n välillä.

Virasto nimittäin ehdotti yhdistykselle, että kaupoissa otettaisiin käyttöön taulukko, josta alennetut hinnat näkyisivät. Yhdistys ei kuitenkaan vastannut virastolle määräaikaan mennessä, vaan vei keskeneräisen asian julkisuuteen.

Viraston sinänsä kaunis ajatus hintataulukoista tulisi käytännössä poistamaan punaiset hintalaput. Kaupanalalla ynnättäneen, että taulukoiden tekemisen sijaan käy ruokien roskiin nakkominen nopeammin ja vähemmin vaikutuksin kaupasta syntyvään mielikuvaan: taulukot eivät sen mukaan sovi kauppojen ulkoasuun.

Suomi on kuulu OECD:n PISA-tutkimuksen kärkisijoista, jotka osoittavat meidän taitavan erinomaisesti matematiikkaa. Mistä kuluttajavirasto saa siis aiheen olettaa, ettemme osaisi näin yksinkertaisia prosenttilaskuja kuin – 50 %?

Niin tai näin, suurin ongelma ei olekaan punaisten hintalappujen katoaminen, vaikka ne tarjoavat köyhälle satunnaisia herkkuhetkiä. Kaikista pahinta on, että kaupoista lentää ruokaa roskiksiin käsittämättömiä määriä.

Maassamme on köyhiä jo 700 000. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan köyhyysaste tulee edelleen nousemaan, jos perusetuuksien tasoa ei koroteta. Tätä Raamatusta lähimmäisenrakkauden eetoksen hätäavukseen ammentanut valtiovarainministeri Katainen (kok) ei tule tekemään. Viisitoista prosenttia kansasta joutuu siis päivittäin miettimään millä kattaa peruselinkustannukset.

Elintarvikkeiden kaatopaikalle kärrääminen onkin tällöin moraalitonta ja tuomittavaa. Jos kaupanalan logistiikka todella toimii näin huonosti, on se saatettava kuriin lainsäädännöllä. Laki olisi helppo säätää: ruokaa ei kaupoista yksinkertaisesti saa viedä pois kuin sitä tarvitseva. Jos kauppa on yliarvioinut menekin, jakakoot se ylijäämän pois ilmaiseksi.

Tahto näyttää kuitenkin olevan päinvastainen. Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Osmo Laine on kannustanut kauppoja mieluummin myymään vanhentumassa olevat tuotteet alehinnoilla pois kuin lahjoittamaan ne hyväntekeväisyyteen. Jos nälkäänäkevien elinolot eivät kauppaa kiinnosta, voisi se ajatella asiaa edes trendikkäästi ympäristön kannalta, sillä ruuan hukkakäyttö kuormittaa suuresti luontoa.

Maa- ja metsätalousministeri Anttila (kesk) paheksui taannoin puolalaisten perunoitten tarjoamista kouluissa. Hurskastelun sijaan kuntatalouden, mukaanlukien kouluruokailun, ahtaalle ajaneen hallituksen ministeri saisi keskittyä olennaiseen: suomalaisen ruuan on tavoitettava sen todellinen tarvitsija, ei kaatopaikka.

Tässä tarvitaan kuluttajavirastolta terveen järjen käyttöä, mutta myös ainoastaan katettaan katsovan kaupan kurille panoa.

Juha SäijäläJuha Säijälä

Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja.

Kolumni on julkaistu Tiedonantaja-lehdessä 18.9.2009.

© Teksti: Juha Säijälä